Ahvenniemi, P. Maatilan Pirkka 1997(2):46-48.

Perunan lajikevalokoima on saanut uuden kotimaisen tulokkaan, kun 80-luvun vaihteessa aloitettu jalostusurakka on nyt onnellisessa päätöksessä. Professori Onni Pohjanheimon aikanaan suorittamista risteytyksistä on syntynyt ruokaperunalajike Kulta (LH 152-80), joka on haettu vuoden 1997 lajikeluetteloon. Lajikkeen valintatyö on suoritettu "vanhan kaartin", professori Pohjanheimon ja maisteri Simo Antilan voimin K-ryhmän koetilalla Hauholla.

Saksalaiset vanhemmat

Professori Pohjanheimo käytti Kullan risteytyksessä toisena vanhempana (T5) Laatokan koillispuolelta jatkosodan aikana löydettyä lajiketta, joka oli kulkeutunut sinne luultavasti saksalaisten joukkojen mukana. Toinen vanhemmista (6-77) taas on risteytyksen Goldwahrung x Ella tulosta, nekin saksalaisia.

Kulta on jokaisen makuun

Kulta on tyypiltään perinteinen suomalainen ruokaperuna. Tärkkelyspitoisuus on korkeampi kuin muilla ruokaperunalajikkeilla Pitoa lukuunottamatta. Malto on miellyttävän jauhoinen ja lisäksi voimakkaan keltainen. Rikkikiehuminen on korkea tärkkelyspitoisuus huomioonottaen yllättävänkin vähäistä.

Kullan jauhoisuus on "aitoa", eli se aiheutuu tärkkelysjyvästen paisumisesta solujen sisällä perunaa keitettäessä. Toisaalta soluja toisiinsa liittävät voimat ovat Kullalla ilmeisesti voimakkaat ja solukko ei siksi kovin herkästi hajoa vaikka solut pullistelevat tärkkelystä. Solujen herkästä toisistaan irtautumisesta aiheutuvaa näennäisjauhoisuutta esiintyy monessa lajikkeessa, esimerkiksi Bintjellä.

Keitetyn Kullan maku mielletään hyväksi. Sopiva jauhoisuus on varmaan ollut vaikuttamassa tähän arvioon. Raakatummumista ei esiinnty kovin runsaasti, mutta keittotummuminen on ollut riesana joinakin vuosina. Taso muihin lajikkeisiin nähden ei ole vielä oikein vakiintunut. Riittävän runsas kalin käyttö (150-200 kg/ha) on joka tapauksessa Kullan viljelyssä tärkeää keittolaadun varmistamiseksi.

Kaunis Kulta ilman rupia

Erinomainen ruvenkestävyys on ehkä kaikkein arvokkain Kullan ominaisuuksista. Siinä ei ole esiintynyt rupea juuri lainkaan koko sinä aikana, jolloin lajike on ollut K-ryhmän koetilalla kokeissa (Kuva 1). Koelohkojen pH on kuitenkin ollut rupea suosivalla selvästi yli kuuden tasolla ja rupea edistävä kuivuuskin on jokavuotinen riesa.

Ruvenkestävyys ei tietenkään ole välttämättä täysin sataprosenttista, mutta joka tapauksessa sitä tasoa, että Kultaa kannattaa kokeilla vaikka viljely olisi muilla aremmilla lajikkeilla epäonnistunutkin.

Kullan mukulasadon määrä ei nouse aivan satoisimpien lajikkeiden tasolle, mutta virheettömän kauppakelpoisen sadon osuus on ollut kokeissa aina korkea. Varsinkin ruvettomuus parantaa ratkaisevasti saantoa, aiheuttaahan rupisuus kaikkein eniten lajittelutappioita meikäläisessä perunantuotannossa.

Kullalla ei ole ollut kokeissa koskaan merkittävässä määrin enempää vihertyneisyyttä, onttoja, maltovikoja kuin kasvuhalkeamiakaan. Kosteusolosuhteiden vaihdellessa voimakkaasti mukulan kasvuvaiheessa perunan pinta saattaa kuitenkin halkeilla verkkomaisesti ja heikentää ulkonäköä.

Kultamukula on pyöreähkö ja hieman litteä. Keltainen malto paistaa kuoren läpi ja antaa perunalle poikkeuksellisen kullankeltaisen värin. Kuori on paksu, hieman rosoinen ja joskus rekordmaisesti verkkokuvioinen. Silmät ovat suhteellisen matalat.

Kulta on runsasmukulainen ja sato painottuu kokoluokkaan 35-55 mm (Kuva 2). Jotta alimittaiset mukulat eivät muodostuisi ongelmaksi, istutusetäisyyden tulisi olla noin 30 cm.

Kulta kaivetaan aikaisin

Kulta on selvästi muita talviperunalajikkeita aikaisempi. Yhdistelmä korkea tärkkelyspitoisuus/aikaisuus on harvinainen ja Kullalla poikkeuksellisen mielenkiintoinen. Aikaisuus antaa mahdollisuuden noston aloittamiseen hyvissä lämpimissä olosuhteissa, jolloin kolhuja syntyy paljon vähemmän kuin kylmillä ja märillä säillä.

Lajikkeiden aikaisuuden paranemisella on hyvin suuri merkitys suomalaiselle perunantuotannolle, jossa juuri liian lyhyt kasvukausi on yksi kaikkein suurimmista ongelmista.

Kullan varsisto on keskikorkea ja tanakka. Kasvuston peittävyys on hyvä. Varsiluku on pienehkö ja vartta kohti laskettu mukulaluku iso. Kulta on punakukkainen. Äärimmäisessä kuivuudessa varsisto kaatuu vakoihin varhaisperunamaisesti. Kulta hyötyy sadetuksesta useimpia muita lajikkeita enemmän.

Oma kulta on terve

Kullan tärkeimpiä ominaisuuksia on taudinkestävyys, mikä on tärkeätä varsinkin omiksi tarpeiksi viljelevälle, mutta myös ammattiviljelijä arvostaa sitä.

Kuten edellä todettiin, Kullan paras avu on erinomainen ruvenkestävyys. Se on lisäksi ankeroisenkestävä (Ro1-rotua vastaan). Kulta on myöskin maltokaariviruksen kestävyydeltään lajikkeiden parhaimmistoa ja sen rutonkestävyys on hyvää keskitasoa. Y-viruksen kestävyydestä voi mainita sellaisen tiedon, että alkuperäinen 80-luvun alussa tuotettu kanta oli vielä 1996 täysin ilman Y-virusta.

Kulta soveltuu ympärivuotiseen käyttöön ruokaperunaksi. Hyvien taudinkestävyysominaisuuksiensa ansiosta se sopii erinomaisesti myöskin tilojen omaan pienimuotoiseen perunanviljelyyn, palstaviljelyyn ja luomuun. Tällaisessa viljelyssä se on vaihtoehto Matildalle sellaisilla lohkoilla, missä rupisuus on suuri ongelma. Hyvän aikaisuuden ansiosta Kullan viljelyä voi suositella koko maahan Lappia myöten. Kulta on osoittautunut kokeissa myöskin hyväksi ranskanperunan raaka-aineeksi. Tällaisessa viljelyssä se on vaihtoehto Matildalle sellaisilla lohkoilla, missä rupisuus on suuri ongelma.

Hyvän aikaisuuden ansiosta Kullan viljelyä voi suositella koko maahan, Lappia myöten. Kulta on osoittautunut kokeissa myöskin hyväksi ranskanperunan raaka-aineeksi.

Tänä keväänä Kullan siementä on vielä hyvin rajoitetusti saatavilla. Keväällä -98 siementä riittää jo laajaan käyttöön. Pienikin erä siementä ruvenaralle lohkolle sijoitettuna antaa Kullalle mahdollisuuden näyttää leijonankyntensä ruventorjujana.

Palaa