Idole ja Kulta maistuvat suomalaisessa suussa

Ahvenniemi, P. Maatilan Pirkka 1998(3):19-20


Idole ja Kulta - uutta ruokaperunalaatua

Uuden lajikkeen tulo viljelyyn on usean vuoden mittainen tapahtuma, jonka kuluessa kuva lajikkeen ominaisuuksista ja viljelyvaatimuksista koko ajan tarkentuu. Ensimmäiset niin viljelijöiden kuin kuluttajienkin reaktiot Idolesta ja Kullasta on nyt ehditty saada ja myöskin koetoiminnan kautta on hankittu uutta tietoa. Siksi on aika päivittää näiden lajikkeiden ominaisuudet ja viljelyresepti.

Uudet lajikkeet kuluttajan kannalta

Idole ja Kulta ovat ruokaperunalajikkeina varsin erilaisia. Idolea tulisi verrata lähinnä Bintjeen, jolle se on varteenotettava vaihtoehto. Idole on Bintjen tapainen hieman jauhoinen ruokaperuna, jolla on Bintjen tavoin hyvät keitto-ominaisuudet, varsinkin hyvä kestävyys raaka- ja keittotummumista vastaan. Se, missä Idole on selvästi Bintjeä parempi, on perunan maku. Bintje on maultaan neutraali, kun taas Idolessa maistuu aito perunan maku parhaimmillaan. Idolen keitetyn perunan väri on selvästi Bintjeä keltaisempi. Idole soveltuu Bintjen tavoin laajaan käyttöön kaikenlaisiin ruokiin niin kotitalouksissa kuin suurtalouskäytössäkin. Oikein hyvään perunamuusiin Idolesta ei kuitenkaan suhteellisen matalan tärkkelyspitoisuuden vuoksi ole.

Kulta puolestaan on jauhoinen lajike parhaimmillaan. Sitä voi hyvällä syyllä verrata suomalaisten takavuosina rakastamaan Pitoon. Kullalla on Pidon jauhoisuus, mutta se ei ole läheskään siinä määrin arka rikkikiehumiselle kuin Pito. Osittain juuri suomalaisia makutottumuksia vastaavan sopivan jauhoisuuden ansiosta Kulta saa makutesteissä aina erinomaiset arvosanat. Kullan mallon väri on lisäksi voimakkaan keltainen, mikä tuo siitä tehtyihin perunaruokiin myös visuaalista näyttävyyttä. Kullalla on hyvä kestävyys raakatummumista vastaan, mutta keittotummumista saattaa esiintyä jossakin määrin. Kulta soveltuu kotitalouksissa paitsi kokonaisena keitettäväksi myös erinomaisesti muusin valmistukseen ja erilaisiin perunapaistoksiin. Myöskään perunakeitoista Kulta ei ole mitenkään poissuljettu. Sopivasti keitettynä perunapalat pysyvät jauhoisuudesta huolimatta riittävän hyvin kasassa. Suurtalouskäytössäkin Kullan keittäminen onnistuu aivan hyvin kunhan käytettävissä on asianmukainen keittovarustus.

Istuta Idole tiheään ja syvään

Idole on osoittautunut hyvin satoisaksi ruokaperunalajikkeeksi. Sen satoisuus on lajikekokeissa säännöllisesti Bintjeä parempi. Idolen mukulat kasvavat poikkeuksellisen isoiksi. Mukulakoon säätäminen kuhunkin käyttötarkoitukseen sopivaksi edellyttää istutusetäisyydellä pelaamista. Jopa alle 20 sentin istutusväli on suositeltavaa normaalissa ruokaperunan tuotannossa. Tiheässä istutuksessa siemenkustannus kohoaa suurehkoksi, mutta lisäkustannus tulee Idolella takaisin isomman sadon muodossa. Tiheään istutetun sadon laatu on myöskin parempi ja tasaisempi.

Jotta Idolen iso sato pysyisi sadonkorjuuseen asti penkin uumenissa eikä siten vihertyisi, siemen täytyisi istuttaa tavallista syvempään. Syvään istuttamisen ei saa kuitenkaan johtaa hitaaseen pintaantuloon ja kasvurytmin myöhästymiseen. Siksi penkki tulisi jättää istutuksen yhteydessä mahdollisimman matalaksi ja muotoilla lopulliseen muotoonsa vasta varsien pituuskasvun päästyä kunnolla vauhtiin. Myöskin 80 sentin riviväli auttaa vihertymisen ehkäisyssä.

Kuorta vahvistamaan

Idole on aika myöhäinen lajike ja luontaisesti ohut kuori vahvistuu syksyllä hitaasti. Kaikki toimenpiteet kuorenmuodostuksen edistämiseksi ovat siksi Idolen viljelyssä tärkeitä. Kunnollisella idätyksellä kasvurytmiä pystyy aikaistamaan jopa parilla viikolla. Idolen sopiva idätysaika 15 asteen lämmössä on noin kolme viikkoa, 10 asteessa noin 40 vuorokautta. Myöskin varsiston hävitys 10-14 vuorokautta ennen nostoa olisi suositeltavaa kuoren kiinnittymisen jouduttamiseksi. Samoin typpilannoituksen määrän pudottaminen 10-20 kg/ha ruokaperunan normaalitasosta. Idolen luontainen sadontuottokyky on niin hyvä, että typpilannoituksesta voi aivan hyvin hieman tinkiä ilman että sadonmuodostus kärsii.

Heikon kuorenmuodostuksen lisäksi Idolessa on varsin vähän laatuongelmia. Sadon kokojakauma on tasainen eikä kasvuhalkeamia, onttoutta tai mallon värivirheitä ole mainittavasti esiintynyt. Idole ei myöskään ole kovin arka enempää perunaseitille kuin harmaahilseellekään. Myöskään perunarupi ei ole juurikaan viljelyn onnistumisen esteenä. Idolella on hyvä kestävyys maltokaariviroosia ja lehtiruttoa vastaan. Se on tosin melko arka Y-virukselle, mutta siemenen uusimisvelvoitteen mukainen uusimistahti pitää virustaudit riittävästi loitolla. Ankeroisen kestävä Idole ei ole. Kaiken kaikkiaan Idolen viljelyvarmuus on aivan toista luokkaa kuin kaikille mahdollisille ongelmille alttiin Bintjen.

Kulta pitää kutinsa

Kullan suurin vahvuus sopivan keittolaadun ohella on erinomainen ruvenkestävyys. Se on säilynyt K-ryhmän koetilan kokeissa kautta aikojen aina lähes täysin ruvettomana Satoisuus ei ole, kuten jo tiedetään, aivan huippuluokkaa. Koetilan viljelyteknisessä kokeessa kolmella istutusetäisyydellä se on kuitenkin jäänyt Bintjestä jälkeen keskimäärin vain noin 10 prosenttia. Sen luontainen satoisuus onkin suunnilleen samaa tasoa kuin Rekordilla, Sabinalla ja Rosamundalla. Viimeksimainitun se on voittanut viljelyteknisessä kokeessa muutamalla prosenttiyksiköllä.

Riittävän mukulakoon saavuttaminen ei muodostune Kullalla ongelmaksi. Kullan mukula on pyöreähkö ja pysyy aika hyvin seulan päällä. Harvahko istutus vähintään 25 sentin istutusetäisyydellä lienee kuitenkin eduksi. Satotasoa voi pyrkiä kohottamaan hieman muita lajikkeita voimakkaammalla typpilannoituksella. Korkea tärkkelyspitoisuus takaa, että keitettäessä vetistyviä mukuloita ei synny, vaikka typpitasoa korottaisikin 10-20 kiloa hehtaarille normaalitasosta. Typpilannoituksen lisääminen edellyttää myöskin lisäpanostusta kaliumlannoitukseen, jottei keittotummumisen riski lisääntyisi.

Kolhut kuriin

Korkean tärkkelyspitoisuuden omaavana lajikkeena Kulta kolhiintuu suhteellisen herkästi.. Lajikekokeissa ilmennyt kolhujen suhteellisen iso määrä on aiemmin laitettu pääasiassa sen kontolle, että pyöremukulaiset lajikkeet kärsivät kokeiden nostotekniikasta johtuen soikeita enemmän. Käytännön viljelyssä kolhujen määrää pystyy rajoittamaan mahdollisimman hellävaraisen nostokoneen ja nostotekniikan ohella pyrkimällä nostamaan peruna mahdollisimman hyvissä, lämpimissä olosuhteissa.

Lajikekokeiden yhteenvedosta näkyy, että Kulta saa kolhuja herkemmin kuin Matilda, Bintje tai Nicola, mutta ei pahemmin kuin Idole tai Van Gogh. Viimeksimainittujen viottumisherkkyys johtuu ainakin osittain niiden isosta mukulakoosta. Paksukuorisen Kullan kuori on kestänyt toisaalta irtoamatta vertailulajikkeista kaikkein parhaiten, mikä kertoo, että kolhujen muodostuminen ei aina ole välttämättä kytköksissä kuoren vahvuuteen.

Seitti kannattaa torjua

Viime kesänä Kullassa havaittiin ensimmäistä kertaa merkkejä seitinarkuudesta. Lajikekokeissa, jotka suoritetaan hyvässä viljelykierrossa tai kokonaan neitseellisissä maissa ja terveellä siemenellä, seitinarkuus ei ole tullut lainkaan esiin. Seittisiä siemenkantoja ja vanhoja seitin saastuttamia perunamaita käytettäessä tauti kuitenkin saattaa puhjeta.

Seitintorjunnan tärkeimpiä toimenpiteitä on kunnollinen idätys ja seittipeittaus. Idätetty siemen istutetaan matalaan penkkiin ja mahdollisimman lämpimään maahan, jotta peruna tulisi mahdollisimman nopeasti pintaan. Seitti iskee joko siemenmukulasta tai maasta käsin perunan ituun yleensä siinä vaiheessa, kun se on tunkeutumassa penkin läpi pintaan. Mitä lyhyempi se vaihe on, sitä vähemmän seitti ehtii tarttua.

Kultaa kuokkimaan

Kulta on käyttäytynyt muilta osin odotusten mukaisesti. Hyvän ruvenkestävyyden ja muunkin ulkoisen ja sisäisen laadun ansiosta käyttökelpoisen sadon osuus on korkea. Mukulat pysyvät hyvin penkin peitossa ja vihertyneitä on siksi normaalia vähemmän. Kullalla on hyvä kestävyys maltokaariviroosia vastaan. Se on myöskin ankeroisenkestävä. Virustautien kestävyyskin on kelvollinen. Myöskään rutto ei ole kovin paha ongelma. Harmaahilsettä saattaa esiintyä jossakin määrin. Pitoon verrattuna oleellinen ero Kullan hyväksi on aikaisuus. Luja kuori muodostuu aikaisin ja varsisto tuleentuu suunnilleen Sabinan tahdissa.


Palaa