Paavon Perunasivu

Rokottaako rutto vai rokotetaanko ruttoa?

Ahvenniemi, P. Maatilan Pirkka 1999(1):16-17.

Rutto on iskenyt muutamana vuonna peräkkäin perunaan normaalia ärhäkämmin. Puhutaan uusista ruttoroduista, ruton suvullisesta kestomuodosta, uusien torjunta-aineiden tehosta tai tehottomuudesta, uusien lajikkeiden taudinkestävyydestä ja vanhojen lajikkeiden kestävyyden murtumisesta, varsirutosta jne. Ollaanko ruttoasioissa palaamassa vanhoihin pahoihin aikoihin vai onko kyse vain siitä, että ruttokesiä on sattunut kasaantumaan useampi peräkkäin?

Ruttoa on torjuttava lajikekokeissakin

K-ryhmän koetilalla Hauholla perunan lajikekokeissa on vuosittain mukana 50-70 perunalajiketta. Kokeet suoritetaan viljelykierrossa (viiden vuoden kierto), mutta vuodesta -94 lähtien ne ovat sijainneet joka vuosi täysin uudessa maassa. Ruttoa ei torjuttu vielä 80-luvulla lainkaan, mutta vuodesta -90 lähtien on suoritettu niukahkot normaalit ruiskutukset.

Vuosikymmenen alussa käytettiin Manebaa ja Ridomiliä, sen jälkeen vuodesta -93 alkaen Tattoota ja Shirlania. Ensimmäinen ruiskutus on pyritty suorittamaan juuri ennen rivivälien sulkeutumista, yleensä heinäkuun puolivälissä noin 45-55 vuorokautta istutuksesta (Taul 1). Kasvukausi päätetään varsiston hävitykseen Reglonella syyskuun alussa.

Aikaistuuko rutto?

Ensimmäisten ruttolaikkujen ilmaantuminen koeruuduille pyritään havainnoimaan mahdollisimman tarkasti. Ruton ilmestyminen (yleensä ensiksi Bintjeen) on vaihdellut eri vuosina heinäkuun puolivälistä aina elokuun loppuun asti (Kuvio 1). Havaintojen perusteella näyttäisi siltä, että mitään ruton aikaistumista kuluvan vuosikymmenen aikana ei K-koetilan kokeissa ole tapahtunut.

Selitykseksi viime vuosien varhaiseen ruton puhkeamiseen ja ruttoepidemioihin riittää aivan hyvin kesän kelit: heinäkuun sademäärä on ollut vuosina 96-98 joka vuosi yli 100 mm, kun heinäkuun pitkän ajan keskiarvo on 69 milliä ja kymmenen viime vuoden aikana keskimäärin 81 milliä. Heinäkuun sadepäiviä on ollut kolmen viimeisen vuoden aikana 22, 16 ja 23. Vuonna -96 kesän viileys piti ruttoa kurissa, mutta kahtena viime vuonna lämmötkin ovat olleet rutolle suotuisat.

Yhtenä syynä ruton aikaistumiseen pidetään ruttosienen suvullisen lisääntymisen yleistymistä. Sen seurauksena syntyy kestäviä munaitiöitä, jotka jäävät peltoon ja tartuttavat ruton uuteen kasvustoon seuraavana kesänä hyvin aikaisin. Koetilan neitseellisissä perunamaissa tällaista maasta käsin tapahtuvaa tartuntaa ei ole voinut tapahtua. Näin kestoitiöiden mahdollinen ruttoa aikaistava vaikutus ei myöskään näy tuloksissa.

Ruttoisen siemenen käyttö on toinen ruttoa jouduttava tekijä. Vaikka vain joka kymmenennestä ruttoisesta siemenperunasta kehittyisi ruttoinen kasvi, niin hehtaarille niitä kertyy vähänkin ruttoisesta siemenerästä kymmeniä tai jopa satoja. Ne toimivat sitten saastuntalähteinä ja aiheuttavat suuren ruttopaineen lohkolla. Varsinkin käytettäessä oman siemenlisäyksen satoa siemeneksi tämä on vähintään yhtä todennäköinen syy aikaiselle ruton puhkeamiselle kuin munaitiöt.

Nykyiset aineet pitävät ruton hyvin kurissa

Uudet tehokkaat pintavaikutteiset ja systeemiset torjunta-aineet pitävät oikein käytettyinä ruton melko hyvin kurissa. Mitään merkkejä aineille resistenttien rotujen ilmaantumisesta ei mielestäni ole. Vuodesta -93 lähtien K-koetilan lajikekokeiden rutontorjunnassa on käytetty hyvällä menestyksellä Tattoota ja Shirlania. 2-3 ruiskutuksen ohjelmat ovat pitäneet ruton kurissa useimmilla lajikkeilla. Vuosina 1994-96 lehtiruttoa oli elokuun lopussa vain nimeksi. Vuonna -97 elokuun lämmöt kiihdyttivät ruton epidemiaksi aivan elokuun viimeisellä kolmanneksella. Heinäkuun 28. suoritetun viimeisen ruiskutuksen teho ei riittänyt suojaksi ja rutto vei varret elokuun lopun hautovilla helteillä muutamassa päivässä. Viime kesänä taas kolme ruiskutusta (Shirlan-Tattoo-Shirlan) riitti pitämään ruton kurissa muutamia kaikkein arimpia lajikkeita lukuunottamatta.

Ruton iskeytyminen perunan varsiin lehtien sijasta on näennäisesti lisääntynyt ja herättänyt kummastusta. Tohtori Asko Hannukkala esittää asialle vedenpitävältä vaikuttavan selityksen viimeisimmässä Tuottava Peruna -lehdessä (numero 4 v. 1998). Kosketusvaikutteiset aineet (kuten Shirlan) kiinnittyvät varteen heikommin kuin lehtiin ja uudet systeemiset aineet (kuten Tattoo) kulkeutuvat nopeasti varsista lehtien reunoille. Näin varret jäävät heikommalle suojaukselle ruttoa vastaan kuin lehdet. Lisäksi varren latvaosa kasvaa aineilta karkuun ja muodostaa koko ajan uutta suojaamatonta solukkoa.

Aikainen ruiskutusten aloitus tärkeintä

Paljon puhuttu riittävän aikainen aloitus on avainasemassa ruiskutusten onnistumisessa. Heinäkuun puoliväliin sijoitettu ensimmäinen ruiskutus on ollut Hahkialassa riittävän aikainen, varsinkin kun perunan istutus on suoritettu viime vuosina vasta toukokuun viimeisellä kolmanneksella. Vuonna -93 ensimmäinen ruiskutus venyi sateiden johdosta 23.7 asti, jolloin ensimmäiset ruton merkit olivat jo kasvustossa. Ensimmäisen ruiskutuksen jälkeen satoi viisi päivää yhtäjaksoisesti, kaikkiaan 55 mm. Sinä kesänä ruttoa ei saatukaan oikein kunnolla kuriin lainkaan, varsinkin kun elokuu oli vielä hyvin sateinen (127 mm).

Myöskin viime kesänä ensimmäinen ruiskutus viivästyi sateiden vuoksi ja sattui kuitenkin keskelle sadejaksoa. Kosketusvaikutteinen Shirlan ei pitänyt siinä tilanteessa aivan kutiaan, vaan ruton merkkejä alkoi näkyä normaalia aikaisemmin. Onneksi seuraava ruiskutus sisävaikutteisella Tattoolla pysäytti ruton etenemisen.

Varsiston hävitys torjuu mukularuton

Jotta mukularuttoa syntyisi, ruttoitiöiden täytyy päästä mukulan pinnalle. Se voi toki tapahtua jo pellossa, kun sade huuhtelee itiöitä ruttoisesta kasvustosta perunapenkkiin. Usein mukuloiden saastumien kuitenkin tapahtuu vasta nostossa, kun ne joutuvat nostokoneessa kosketuksiin tautisen varsiston kanssa. Mukularutolle aroilla lajikkeilla tämä saattaa muodostua kohtalokkaaksi. Varastoon vietäessä terveen näköinen sato voi pahimmassa tapauksessa pilaantua parissa viikossa kaatopaikkakuntoon.

Hahkialan kokeissa varsiston hävitys on kuulunut koeteknisistä syistä ohjelmaan koko 90-luvun ajan ja mukularuton määrä on jäänyt sen ansiosta minimaaliseksi pahimpinakin ruttovuosina.

Lajikkeissa on eroa

Lajikerintamalla on tapahtunut viime vuosina ilahduttavaa kehitystä. Kestävyyteen on panostettu eri jalostuslaitoksilla ja tulokset alkavat näkyä.

Kestävimpien ja arimpien lajikkeiden välillä on ruton ilmaantumisessa parin viikon ero (Taul3). Kestävät lajikkeet pysyvät terveinä vähemmillä ruiskutuksilla ja ruton aiheuttama riski viljelylle on huomattavasti pienempi kuin aroilla lajikkeilla. Bintje on pysynyt läpi vuosikymmenten kiistattomana ruttoimurina numero yksi.