Paavon Perunasivu

Perunan lajikekokeiden tulos yllättää - Lämpö korvaa veden puutteen ?

Ahvenniemi, P. Maatilan Pirkka 5(1999):14-17.

Kun  perunan lajikekokeiden tuloksia tarkastelee puhtaasti laskennallisesti, päätyy yllättävään tulokseen. Kasvukauden kuivuudesta on ollut seurauksena vain vähäinen sadon putoaminen ja sateet ovat tuoneet huonosti lisää satoa. Johtopäätös on se, että kuivana kesänä jotkut muut kasvuedellytykset ovat niin paljon paremmat, että ne korvaavat veden puutteen. Pääosassa näyttää olevan lämpö, jota kuivuuden vallitessa on normaalia enemmän.

Vesi varasti viime kesänä taas kerran itselleen pääosan suuressa perunateatterissa. Varsinkin Etelä-Suomessa näytelmässä oli draaman aineksia, kun sademäärä ylsi tuskin puoleen niin kutsutun normaalikesän arvoista. Merkittävistä perunanviljelyalueista veden puutteesta kärsi pahasti kuitenkin vain Häme.

Hämäläisen kuivuuden inspiroimana pyörittelinHauholla sijaitsevan K-koetilan perunakokeiden vanhoja tuloksia yrittäen löytää mahdollista logiikkaa menneiden kesien säätilojen ja lajikekokeiden tulosten välille. Vertailuissa oli mukana kaikki talviperunalajikkeiden lajikekokeiden tulokset ajalta 1987-99. Materiaali oli tarkoitukseen sikäli hyvin sopivaa, että useimmat kasvutekijät on lajikekokeissa optimoitu ja lähinnä vain se mikä ylhäältä annetaan, on kontrolloimatonta. Tarkoituksena oli alunperin selvitellä kuivuuden vaikutuksia, mutta selvittelyn edetessä lämpötila tunki väkisin veden rinnalle toisena merkittävänä tulosten selittäjänä.

Lämmön puute pahempaa kuin veden puute?

Kesä-elokuun sateiden vaikutus lajikekokeiden perunasadon määrään on jäänyt laskelmien mukaan yllättävän pieneksi. Teoriassahan jokaisen 10 milliä vettä kasvukauden aikana pitäisi lisätä sadon määrää 1000-2000 kg/ha. Lajikekokeissa sateiden vaikutus oli kuitenkin vain 240 kg/ha/10 mm (kesä-elokuun sademäärät vaihtelivat välillä 140-290 mm).

Lämpötilalla on meidän oloissamme sateita suurempi merkitys sadonmuodostukselle ja sateiden hyöty katoaa usein samanaikaiseen sään viileyteen. Jo niin kutsuttu normaalikesäkin on ilmeisesti viileämpi kuin mitä perunan sadonmuodostuksen kannalta olisi hyväksi. Mitä sateisempi kesä sitten on, sitä kylmempää on ja sitä huonommin peruna kasvaa puuttuvien lämpöjen vuoksi. Kesäkauden keskilämpötilalla onkin ollut selvästi suurempi vaikutus perunakokeiden sadon määrään (+1560 kg/ ha/1°C lämpötila-alueella 13-17 °C) kuin kesän sademäärillä. Kun vielä kuivina kesinä hyvät lämmöt kompensoivat aika pitkälle vedenpuutetta, jää sateiden positiivinen vaikutus pitkällä aikavälillä laskettuna lopulta melko pieneksi.

Heinäkuun sateet menevät laariin

Toinen syy kesän sateiden huonoon satovaikutukseen lienee huonossa ajoituksessa. Veden saatavuuden pitäisi olla erityisen hyvä mukulanmuodostuksen alusta noin mukulasadon kasvun puoliväliin. Hyvä vesitalous siinä vaiheessa kasvattaa varsiston koon sopivaksi ja toisaalta takaa sadonmuodostuksen kunnolla alettua mahdollisimman tehokkaan yhteyttämisen. Veden puutehan keskeyttää tunnetusti yhteyttämisen ja samalla lehtien, varsien, juurien ja mukuloiden kasvun. Kuivuus tässä vaiheessa myöskin altistaa mukulan epämuotoisuudelle ja kasvuhalkeamille ja aiheuttaa perunarupea.

Kun kesän sademäärien vaikutuksia tarkasteltiin 15 päivän jaksoissa yli kesän, ilmenikin aivan teorioiden mukaisesti että heinäkuun loppupuolen sateilla oli varsin hyvä vaikutus sekä satomääriin (+650 kg/ha/10 mm vettä) että varsipituuksiin (+1,4 cm/10mm vettä). Myöskin elokuun ensimmäisellä puoliskolla satoi laariin. Vaikka heinäkuun alun sateilla ei näyttänyt olevan selkeää positiivista vaikutusta satomääriin, niin nekin kasvattivat varsiston pituutta. Muuhun aikaan kesästä veden määrällä oli yllättävän vähäinen merkitys tai vaikutus oli jopa negatiivinen. Ilmeisesti touko-kesäkuussa vesi ei yleensä ole perunan kasvua rajoittava tekijä.

Peruna tuottaa satoa tehokkaimmin, kun lehtialaindeksi on noin 3,5. Sadon määrä on kokeissamme kasvanut aika voimakkaasti varsiston pidentyessä aina 70 sentin pituuteen asti (lajikkeiden pituuseroista puhdistettu keskipituus). Koska kasvustojen keskipituus on ollut vain noin 63 senttiä, voidaan päätellä, että varsiston peittävyys on ollut selvästi alle optimin. Sekä veden puute että lämmön puute on hidastanut varsiston kehitystä ja sen myötä alentanut satotasoa. Näyttäisi lisäksi siltä, että lämpötilalla on ollut voimakkaampi vaikutus kuin vedellä. Kun kesä-elokuun keskilämpötila kasvoi välillä 13-17 °C , perunan varren pituus kasvoi peräti 20 senttiä. Kesän sateiden vaikutus kasvuun jäi selvästi tätä pienemmäksi.

Voi vain kuvitella, millaiseksi satotaso nousee silloin, kun sekä lämpö että vesi saadaan vaikuttamaan samaan suuntaan. Tähän päästään tietenkin siten, että pidetään lämpöisenä kautena vesitalous kunnossa sadetuksella tai esimerkiksi säätösalaojituksella. Viimeksi mainittu tapa on mitä houkuttelevin vaihtoehto, koska silloin vedestä huolehtiminen ei ole millään tavoin haitaksi kasvin lämpötaloudelle.

Tasainen vedentulo tuo määrää ja laatua

Kolmas syy sateiden huonoon tehoon sadonmuodostuksessa lienee sateiden epätasaisuus. Kolmentoista vuoden jaksoon mahtuu useita kesiä, jolloin heinäkuussa on toki satanut aivan oikea-aikaisesti, mutta niin suuria määriä lyhyessä ajassa, että kasvu on kärsinyt liiasta märkyydestä. Vuosina 1996-98 kävi näin kolmena vuonna peräkkäin. Muutoinkin taivaalta tuleva vesi lankeaa yleensä aivan milloin sattuu eikä läheskään aina pysty täydentämään sopivassa tahdissa 4-5 millin päivävauhdilla syntyvää vajausta.

Viime kesänä, jolloin perunan täytyi täällä Hämeessä selvitä koko kesän vähällä vedellä, se kesti lopulta yllättävän hyvin kuivuutta. Tuotantokoneisto oli mitoitettu oikean kokoiseksi vallitseviin olosuhteisiin. Peruna piti lämpimistä keleistä. Yö- ja päivälämpötilojen ero oli vielä tavallista suurempi, mikä myöskin on eduksi sadonmuodostukselle. Peruna voi sadetuskokeiden tulosten mukaan parhaiten lievässä veden niukkuudessa, jossa perunan vedensaanti pidetään tasaisena ja korkeintaan 20 % alle haihdutusmaksimin. Tasaisella kosteudella on merkitystä myöskin perunan laadulle. Liian kuivuuden ja märkyyden välillä nykivä vesitilanne stressaa perunan saamaan kasvuhalkeamia, epämuodostumia ja kasvamaan ontoksi ja ruskolaikkuiseksi.

Lämpö ja vesi vetävät eri suuntiin

Verrattaessa muita perunan kasvuun liittyviä ominaisuuksia päätyy väistämättä lopputulokseen, että sade ja lämpötila vetävät usein eri suuntiin. Kesän kokonaissademäärän kasvaessa perunan tärkkelyspitoisuus laski selvästi, noin 0.1 % jokaista 10 mm kohti. Keskilämpötilalla ei puolestaan ollut vaikutusta tärkkelyspitoisuuteen. Isojen (>55 mm) mukuloiden osuus sadossa kasvoi kun keskilämpötila nousi. Kesän sademäärillä taas ei ole ollut vaikutusta mukulakokoon. Kesän sateisuus hidasti selvästi varsiston tuleentumista. Erot alkoivat kuitenkin tulla näkyviin vasta elokuun 20. päivän tienoilla. Lämpö puolestaan joudutti tuleentumista, kuten odottaa saattaakin. Erot lämpimien ja kylmien kesien välillä näkyivät selvinä jo elokuun puolivälissä.

Lajike-eroja on, mutta...

Viime kesä oli selvästi Bintjen kesä. Se viihtyi muita lajikkeita paremmin lämpimissä ja kuivissa oloissa. Sama hyvä viihtyvyys kuivissa oloissa näkyy myöskin suoritetuissa lajiketason laskelmissa. Se on selvästi kärjessä kuivina kesinä ja se on nimilajikkeista ainoa, jonka satoisuus laskee sademäärien kasvaessa. Osaselitys laskuun voi tietysti olla Bintjen rutonarkuudessa. Joinakin sateisina kesinä rutto on puhjennut elokuulla ja ehtinyt nipistää juuri rutonaran Bintjen satotasosta siivun. Kaikilla muilla lajikkeilla sateiden määrällä oli joko lievä positiivinen vaikutus satoisuuteen tai vaikutusta ei ollut juuri havaittavissa.

Varsinaisissa kuivuusstressin vaikutuksia selvittävissä kokeissa on saatu aika selviäkin eroja lajikkeiden välille. Peruna on kuitenkin intensiivisesti viljeltävä erikoiskasvi, jota täytyy pyrkiä tuottamaan aina mahdollisimman tehokkaasti. Hyvästä vesitaloudesta huolehtiminen on yksi keskeisimpiä vaatimuksia onnistuneelle tuotannolle. Lajikkeiden kuivuudenkestävyyseroilla pelaamiselle ei siksi ole perunantuotannossa kerta kaikkiaan sijaa. Oikein suoritettu sadetus antaa kaikilla lajikkeilla, kuivuudenkestävyydestä riippumatta, paremman tuloksen kuin sadettamatta jättäminen.