|
Lajike
ratkaisee perunan istutustiheyden.
Ahvenniemi, P.
Maatilan Pirkka 1(2000):36-37.
Kannattaako
mukulakokoa säädellä?
Perunaa kasvatetaan useisiin
erilaisiin käyttötarkoituksiin, joilla jokaisella on perunan
laadun ja koon suhteen omat vaatimuksensa. Ruokaperunakaupassa
on 40 mm muodostunut vähitellen yleisesti hyväksytyksi koon
alarajaksi, eli pikkuperunan tuottaminen ruokaperunaksi
kannattaa nykyään kovin huonosti. Miten perunaa sitten pitäisi
viljellä, että se saataisiin kasvamaan sopivan kokoiseksi ja
että laatukin olisi samalla mahdollisimman hyvää? Uusien
K-perunalajikkeiden osalta asiaa on pyritty selvittelemään
K-koetilalla Hauholla usean vuoden pituisissa viljelyteknisissä
tutkimuksissa.
Koon
säätely on vain teoriassa helppoa
Perunan kokoon vaikuttavista tekijöistä
ollaan varsin hyvin perillä. Mukulakoko riippuu siitä, miten
paljon kasvi tuottaa yhteyttämistuotteita ja miten monen
mukulan kesken ne jakautuvat. Mukulaluku taas riippuu
siemenperunaan muodostuvien varsien ja yksittäiseen varteen
muodostuvien mukuloiden määrästä. Lisäksi itujen määrä
vaikuttaa varsilukuun ja maavarsien lukumäärä mukuloiden määrään.
Kovin tarkka mukulakoon säätely varsi- ja
mukulaluvun avulla on kuitenkin käytännössä vaikeaa jollei
mahdotonta. Viljelyolosuhteet aina edellisen kesän
siementuotannosta asti vaikuttavat niin monimutkaisella
tavalla siihen, miten paljon ituja, varsia, maavarsia ja
mukuloita siemenperunaan ja kasviin lopulta muodostuu ja minkä
kokoiseksi sato kasvaa, että koskaan ei voi aivan varmasti
tietää lopputulosta. Oheisessa taulukossa (Taulukko 1) on
esitetty luettelonomaisesti joitakin tärkeimpiä mukulakokoon
vaikuttavia tekijöitä. Listauksesta on helppo havaita, että
olosuhdehallinnassa on ammottavia aukkoja.
Lajikkeen ominaisuuksien (varsiluku,
mukulaluku) hyvä tuntemus ja lajikekohtaisen, sadon käyttötarkoituksen
mukaisen kylvömäärän (istutustiheyden) valitseminen on
kuitenkin kaikkein tärkeintä koon säätelyssä.
Mahdollisimman hyvä muu olosuhdehallinta auttaa sitten
osaltaan varmistamaan lopputulosta. Toisaalta jonkin yksittäisen
seikan paha laiminlyöminen saattaa mitätöidä kaikkien
muiden ponnistelujen tulokset. Mainittakoon vain yhtenä
esimerkkinä perunaseitti. Seittirupinen siemenperuna, tai
monokulttuuripellon maasaastunta, vaikuttaa niin rankasti koko
ketjuun, itujen, varsien ja maavarsien määrään,
mukulalukuun, kokojakaumaan ja sadon määrään, että
mukulakokoon säätely on sellaisessa tapauksessa aivan turhaa
puuhaa.
Istutusetäisyys
lajikekohtaiseksi
K-koetilalla tutkittiin vuosina 1997-1999
Keskon uusien perunalajikkeiden lajikekohtaista
viljelytekniikkaa. Perunaa istutettiin kolmella istutusetäisyydellä,
17, 34 ja 51 cm. Riviväli oli 75 cm ja lannoitustaso 60 kg/ha
N. Lajikkeet olivat Bintje, Idole, Kulta ja Venla (SW 93107).
Kokeiden keskimääräinen siemenkoko oli 63 g, mikä vastaa
siemenkaupan isompaa, 40-50 mm:n lajitetta. Nettosadon
lajitteluväli oli 1997 35-70 mm ja 1998-1999 40-70 mm.
Tutkimuksen vertailulajikkeista Bintje teki
eniten varsia ja Kulta selvästi vähiten. Idole ja Venla
asettuvat näiden ääripäiden puoliväliin. Vartta kohti
laskettu mukulaluku oli kuitenkin lajikkeilla niin erilainen
(Kullalla poikkeuksellisen iso, Idolella pieni), että Bintje,
Kulta ja Venla tuottivat käytännössä yhtä paljon (ja
runsaasti) mukuloita kasvia kohti laskettuna ja Idole selvästi
muita vähemmän.
Ilmeni, että runsasmukulaiset lajikkeet
kannattaa nykyisten ruokaperunan kokovaatimusten vallitessa
(40 mm:n alaraja) istuttaa yllättävän harvaan,
tutkimuksessa käytetty 40-50 mm:n koko jopa 35 sentin
istutusvälillä. Kokonaissato laskee hieman tiheimmän
istutuksen lukemista, mutta ruokaperunakokoa oleva sato
(nettosato) jopa lisääntyy (Bintje, Venla) tai pysyy vähintään
samalla tasolla kuin tiheässä istutuksessa (Kulta). Harvaan
istutettaessa pikkumukulat jaksavat kasvaa 40 millisiksi ja
ylisuurien määrä ei kuitenkaan juuri lisäänny. Vielä
puolen metrinkin istutusvälillä näiden lajikkeiden
nettosato oli suunnilleen yhtä iso kuin kaikkein tiheimmällä
istutuksella.
Vähän mutta isoja mukuloita tekevä Idole
puolestaan tuotti ruokaperunakokoa selvästi eniten kaikkein
tiheimmällä istutuksella. Ylisuuren (>70 mm) sadon määrä
oli pienimmillään tiheimmällä istutuksella ja lisääntyi
tasaisesti istutusetäisyyden kasvaessa. Koska alimittaisia
mukuloita oli tiheimmälläkin istutusvälillä niukasti, ei
niiden kasvu ruokaperunakokoon harvassa istutuksessa tuonut
kovin paljon lisäapuja ruokaperunakoon määrään. Idolen
sato on 17 sentin istutusetäisyydellä yhtä isoa kuin muilla
lajikkeilla puolta pitemmällä istutusvälillä (vrt. kuvat).
Istutusetäisyys
ja ulkoinen laatu
Perunan ulkoinen laatu yleensä heikkenee,
kun kasvutila lisääntyy. Varsinkin nopeaan kasvuun tai isoon
kokoon tavalla tai toisella liittyvien vikojen, kuten
kasvuhalkeamat, ontot, maltoviat ja kyhmyisyys, määrä
kasvaa. Myöskin vihertyminen lisääntyy, kun isoksi kasvavat
mukulat työntyvät penkistä ulos, ja kolhujen määrä
kasvaa, koska isot mukulat kolhiintuvat pienikokoisia enemmän.
Eri lajikkeet reagoivat tutkimuksemme
mukaan eri tavoin kasvutilan lisääntymiseen. Kulta ja Venla
kestivät harvaa istutusta erinomaisesti laadun heikkenemättä.
Ne voi siis laadunkin puolesta istuttaa harvaan. Harvalla
istutuksella Venlan myyntikelpoisen sadon (I-luokka) määrä
on selvästi isoin tutkimuksessa mukana olleista lajikkeista
ja Kultakin nousi sitä selvästi satoisampien Idolen ja
Bintjen ohi.
Bintjellä ja Idolella yllämainittujen
harvan istutuksen vikojen määrä lisääntyi selvästi
kasvutilan lisääntyessä. Idolella laatu suorastaan romahti
puolen metrin istutusvälillä. Idole antaakin selvästi
parhaan kokonaistuloksen mahdollisimman tiheällä
istutuksella: kokonaissato on suuri, koko sattuu parhaiten
ruokaperunakokoon ja laatu on kohdallaan. Bintjen laatua
heikensi lisäksi aivan ratkaisevasti vuoden 1999 kuivuudesta
seurannut rupisuus.
Istutusetäisyys
ja keittolaatu
Isutustiheydellä oli tutkimuksessamme selvä
vaikutus sadon keittolaatuun. Tiheä istutus lisäsi
jauhoisuutta ja rikkikiehumista. Varsinkin Idolella vaikutus
oli voimakas. Vähäisin merkitys istutusetäisyydellä oli
Venlan keittolaatuun, joka käyttäytyi suunnilleen yhtä
kiinteästi kaikilla etäisyyksillä.
Harva istutus laski tärkkelyspitoisuutta,
Idolella voimakkaasti, Bintjellä ja Venlallakin melko selvästi.
Sen sijaan Kullan tärkkelys pysyi lähes muuttumattoana eri
istutusetäisyyksillä. Tärkkelyspitoisuus vaikuttaa juuri
keitetyn perunan jauhoisuuteen ja rikkikiehumistaipumukseen ja
selittääkin suurmimmaksi osaksi eri istutusetäisyyksien
vaikutukset keittolaatuun.
Kuvat
1-3. Kulta ja Venla, istutusetäisyys 34 cm, Idole 17 cm.
Viltek 1998.
|
