Paavon Perunasivu

Perunaseitti - väheksytty tauti ?

 Ahvenniemi, P. Pelto-Pirkan Päiväntieto 1995:94-95.

Perunan monenlaisten vaivojen joukossa ehkä kaikkein aliarvostetuin on perunaseitti. Sillä on poikkeuksellisen monenlaisia ilmenemismuotoja, minkä vuoksi selkeän kuvan saaminen taudista on vaikeaa. Se on tyypillisesti huonojen kasvuolojen tauti, joten erinäköiset taudinoireet menevät usein esimerkiksi märkyyden, kylmyyden tai puutteellisen maanmuokkauksen piikkiin. Juuri meikäläisessä perunantuotannossa näitä huonoja kasvuoloja tuntuu riittävän ja siksi juuri meillä seitin monipuolinen torjunta olisi erityisen tuottoisaa.

Mikä on perunaseitti ?

Taudin elämänkierron purkamisen voisi aloittaa esimerkiksi keväästä, perunanistutuksesta. Rhizoctonia solani -sienen sienirihmasto iskee perunan ituun maasta käsin istutuksen ja perunan pintaantulon välisenä aikana. Toinen tartuntalähde on siemenperunan pinnalle edellisenä syksynä muodostunut seittirupi, joka on taudin kestomuoto. Mustat rihmastopahkat, sklerootiot, irtoavat helposti kynnellä raaputettaessa ja seittirupi näyttää mukulan pintaan liimautuneelta mullalta. Ruokaperunassa seittirupi on vain hyvin lievä ulkonäköhaitta, mutta siemenperunassa se lisää merkittävästi siitä kasvavan perunakasvin sairastumisriskiä. Myöskin maassa talven yli säilyvä saastunta sijainnee juuri tällaisissa mukuloiden tai varsien pinnalla muodostuneissa sklerootioissa.

Maasta tai siemenmukulasta käsin ituihin iskevä tauti tuhoaa itujen kärjet, pahimmillaan niin, että kaikki idut kolevat ja seurauksena on aukko kasvustossa. Jos vain osa iduista kuolee, kasvuston varsiluku pienenee ja tulee epätasaiseksi. Itu, jonka kasvupiste on tuhoutunut, voi myöskin haaroittua useaksi ohueksi varreksi, joissa ei kasva ollenkaan mukuloita tai ne jäävät täysin alimittaisiksi.

Iduista, joita seitti viottaa, mutta ei onnistu kokonaan tuhoamaan, kasvaa heikkoja varsia, joiden vaaleassa, penkin pinnan alapuolisessa osassa on ruskeita seitin aiheuttamia laikkuja. Taudin tälle ilmenemismuodolle on annettu nimeksi versolaikku. Pahimmillaan koko varren maanalainen osa siemenmukulaan asti on aivan ruskea. Versolaikkuviotus muistuttaa hieman tyvimätää, mutta on siitä poiketen aina kuiva ja hajuton. Tauti viottaa myöskin perunakasvin juuria heikentäen sitä kautta kasvua ja myöskin maavarsia. Seittisessä kasvissa on runsaasti haaroittuneita maavarsia, joihin kehittyy pieniä, epämuotoisia mukuloita.

Myöhemmin kesällä versolaikku etenee varren tyvellä niin, että varsi saattaa kuroutua lähes poikki. Tällaisen varren ylimpien lehtien lehdykät käpristyvät tyypillisellä tavalla ja lehdet kellastuvat. Kuroutunut varsi saattaa estää kokonaan lehdissä syntyvien aineenvaihduntatuotteiden siirtymisen mukuloihin, jolloin kasvi muodostaa aivan penkin pintaan vihreitä "hätämukuloita".

Seittisen kasvin varren tyvelle kasvaa varsinkin kosteissa oloissa loppukesästä vaaleaa nukkamaista sienirihmastoa. Nurinkurista kyllä, juuri tämä seitin ilmenemismuoto, josta tauti on saanut nimensä, on ainut perunalle täysin vaaraton seitin muoto. Seittirihmastosta kuitenkin irtoaa runsaasti sieni‑itiöitä jolloin maan tautiopotentiaali kasvaa.

Valmiisiin mukuloihin muodostuu syksyllä seittirupea, sienen kestomuotoa. Sitä ilmaantuu erityisen runsaasti, kun peruna on maassa pitkään varsistonhävityksen jälkeen. Samoin käy, jos perunan varsisto ehtii tuleentua luontaisesti kovin pitkälle.

Tuhoisaa sadon määrälle ja laadulle

Seitti ei vikuuta suoranaisesti mukuloita vaan sitä koneistoa, jossa mukulat muodostuvat. Seittinen kasvi on kokonaisuudessaan heikkokasvuinen ja varsien, maavarsien ja juurien määrä on epänormaali. Seitti heikentää ravinteiden ottoa ja lehdissä muodostuvien aineenvaihduntatuotteiden siirtymistä. Mukulapesä muodostuu tiiviisti varsien ympärille ja lähelle pintaa.

Konkreettinen seuraus edelläesitetyistä monista taudin esiintymismuodoista on sadon määrän pieneneminen ja laadun romahtaminen. Satotappioiksi lasketaan keskimäärin 5‑10 %, mutta pahoissa tautitapauksissa menetykset saattavat olla huomattavasti suuremmat.

Laatu kärsii vielä paljon enemmän kuin sadon määrä. Seitti aiheuttaa runsaasti pienia mukuloita ja toisaalta myöskin hyvin suuria, joten mukulasadon kokojakauma menee piloille. Mukuloista tulee epämuotoisia, halkeilleita ja onttoja. Suuri osa mukuloista on vihertyneitä. Pahasti seittisen kasvuston sadon tärkkelyspitoisuus on normaalia matalampi. Sokeripitoisuus kohoaa, mikä heikentää sadon kelpoisuutta lastutuotantoon.

Miten seitti torjutaan ?

Seitin esiintymiselle kriittisin vaihe on istutuksen ja taimistumisen välinen aika. Itu on herkkä seitin vaurioille. Mitä lyhyemmäksi väli istutuksesta pintaantuloon saadaan, sitä vähemmän seittiä esiintyy. Hyvin idätetty siemen, lämpimään maahan istutettuna (yli 10 astetta), ja pieni penkki aluksi, jotta siemenen ymäristö lämpenisi nopeasti ja idulla olisi lyhyt matka pintaan; siinä seitintorjunnan tärkein oppi. Tällä tavoin peruna saadaan taimistumaan jopa alle kymmenessä päivässä, kun pahimmassa tapauksessa pintaantuloon saattaa kulua pitkästi yli kolme viikkoa.

Maan olosuhteet vaikuttavat monella tavoin seitin puhkeamiseen. Perunan monokulttuuri ensinnäkin kasvattaa maahan sellaisen tautipotentiaalin, että seitiltä on vaikeaa välttyä missään oloissa. Vasta 4‑5 vuoden viljelykierto pitää maassa olevan saastunnan kurissa. Siihen on valitettavasti harvoin mahdollisuutta erikoistuneessa perunantuotannossa. Mitä hiesuisempi, liettyvämpi maalaji, sitä enemmän seittiä. Monokuittuuri heikentää varsinkin juuri tällaisten vaikeiden maalajien rakennetta ja pahentaa myös tätä kautta seittiongelmaa. Humuspitoisilla mailla seitti on yleisempää kuin vähähumuksisilla. Kevätlannoitus lietelannalla tai palamattomalla kuivikelannalla tai runsas huonosti maatuneen oljen määrä maassa lisää seitin vaaraa.

Maan märkyys keväällä, yhdessä kylmyyden kanssa, on erityisen kohtalokasta. Kylmässä maassa idun kehitys on hidasta ja se on pitkään seitinarassa kasvuvaiheessa. Jos lisäksi vesi seisoo keväällä sateiden jälkeen vaoissa pitempiä aikoja, saattaa lähes jokainen perunakasvi tällaisessa kohdassa saada seitin. Myöskin korkea lämpötila ja kuivuus alkukesästä saattaa laukaista seittiepidemian.

Huomio siemeneen

Koska siemenmukulan pinnalla oleva seittirupi on tärkeä saastuntalähde, on seitittömän siemenen tuottaminen eräs onnistuneen torjunnan perusedellytyksiä, niin myyntisiemenperunan tuotannossa kuin omaksi tarpeiksi siementä viljeltäessäkin. Seittiruven määrälle kaikkein oleellisinta on se, että siemeneksi tarkoitettu peruna pyritään nostamaan mahdollismman aikaisin ja mahdollisimman nopeasti, viimeistään parin viikon kuluttua, varsiston hävityksen jälkeen. Seitti muodostaa rihmastopahkoja uusien mukuloiden pinnalle suhteellisen myöhään syksyllä. Toisaalta varsistonhävityksen tai luontaisen tuleentumisen jäljiltä kuivettuvat varret ovat tärkeä saastuntalähde, josta käsin tauti tartuttaa mukuloiden pintaa. Varsien nyhtäminen kemiallisen varsistonhävityksen sijaan onkin osoittautunut hyvin tehokkaaksi keinoksi seittiruven torjunnassa.

Siemenperunan peittaus on tärkeä seitintorjuntakeino. Varsinkin siemenperunan tuotannossa peittauksen tulisi olla rutiinitoimenpide. Se vähentää kasvuston seittisyyttä, lisää myyntikelpoisen, keskikokoisen siemensadon osuutta ja vähentää sadon seittirupisuutta. Seittipeittaus kannattaisi useimmiten myöskin ruokaperunan tuotannossa.

Käytännössä peittaus on kätevintä suorittaa istutuksen yhteydessä ruiskuttamalla suuttimien kautta torjunta-ainetta mukuloihin juuri ennen kuin ne putoavat istutuskoneesta penkkiin. Mahdollisimman alas asetetut suuttimet sumuttavat ainetta jossakin määrin myöskin maahan siemenmukulan ympäristöön ja saattavat vähentää myöskin maassa olevaa saastuntaa (Kuva 1). Pelkästään siemenelle suoritettu torjuntahan ei vaikuta muutoin lainkaan suoraan maasta käsin ituihin iskeytyvään tautiin. Rovral ja Dithane ovat meillä sallittuja siemenen peittausaineita.

Eri perunalajikkeiden välillä on myöskin eroa seitinarkuudessa. Suhteellisen arkoja lajikkeita ovat esimerkiksi Sabina, Siikii, Rosamunda, Olympia, Hertha ja Fambo. Varsinkin näiden lajikkeiden siemenen peittaus on lähes poikkeuksitta kannattavaa. Monien uusien lajikkeiden seitinarkuudesta ei ole vielä ehtinyt muodostua riittävän selkeää kuvaa. Kaiken kaikkiaan seitinkestävää lajiketta ei liene olemassakaan, ja oikeanlaiset, seittiä torjuvat viljelytoimet ovat paikallaan kaikkien lajikkeiden viljelyssä.