Paavon Perunasivu

Matilda & Hertha panevat Rekordin kovaan kilpailuun

 Ahvenniemi, P. Maatilan Pirkka 1989(2):12-14.

Suomalainen perunanviljely etsii lääkkeitä tilansa kohentamiseksi. Erityisesti ruokaperunan heikko laatu on säännöllisin välein julkisen huomion kohteena. Etsittäessä parannuskeinoja laatuongelmiin lajikekysymys on syytä nostaa voimakkaasti esiin. Lajikerintamalla on tapahtunut tällä vuosikymmenellä yllättävän vähän: tänään samoin kuin 70-luvulla yleisin ruokaperunalajike on Rekord. Varsinkin niillä, jotka joutuvat käyttämään tätä lajiketta ravinnoksi, on usein sanomista. Rekordin ulkonäkö, käsiteltävyys ja keittolaatu eivät ole nykyajan vaatimuksia vastaavia.

Rekordin korvaajat 

Markkinoille tulossa olevat uudet perunalajikkeet Matilda ja Hertha muuttavat ratkaisevasti lajiketilannetta. Näiden lajikkeiden myötä kuluttajan saatavilla on nykyaikaisia, käyttäjäystävällisiä perunalajikkeita, ilman että perunan tuottajan täytyy tinkiä siitä viljelyvarmuuden tasosta, mihin hän on Rekordia viljellessään tottunut.

Hyvät ominaisuudet 

Taulukossa 1. on esitetty ruokaperunalajikkeiden tärkeimpiä ominaisuuksia Rekordiin verrattuna virallisten kokeiden tulosten pohjalta (Mustonen & Kangas, Koet.Käyt. 45:23).

 Ruotsalaisen Svalöfin kasvinjalostuslaitoksen Matilda on Rekordia selvästi satoisampi lajike, joka tekee runsaasti ruokaperunakokoa olevia keskikokoisia mukuloita. Matilda on jonkin verran Rekordia aikaisempi ja tärkkelyspitoisuudeltaan hieman alle Rekordin. Mukula on hyvin matalasilmäinen ja pyöreänsoikea, kaiken kaikkiaan miellyttävä katsella ja käsitellä. Matildan jauhoisuus on, Rekordia alhaisemmasta tärkkelyspitoisuudesta huolimatta, Rekordin luokkaa. Ongelmia keittotummumisen tai vetistymisen suhteen ei Matildalla tähän mennessä saatujen kokemusten perusteella ole. Maku on kokeissa arvioitu useimpia muita lajikkeita paremmaksi.

Hollantilaisen Agricon Hertha on sekä satoisuudeltaan että tärkkelyspitoisuudeltaan Rekordin luokkaa. Mukulakoko on keskimäärin hieman Rekordia pienempi, mutta kokojakauma Rekordin tyyppinen. Mukula on matalasilmäinen, pyöreänsoikea, kuitenkin hieman Matildaa pyöreämpi. Kuori on vaalea ja ohut kuin Bintjellä. Malto on jauhoinen, mutta rikkikiehuminen on Rekordia vähäisempää. Hollantilaisten kokemusten mukaan Hertha soveltuu ruokatalouskäytön lisäksi mainiosti ranskanperunan ja perunalastujen valmistukseen.

 Taudinkestävyys

 Perunanviljelyn onnistumisessa on taudinkestävyydellä tärkeä sijansa. Tässä suhteessa Matilda ja Hertha tuovat selvää parannusta vallitsevaan tilanteeseen. Menneen ruttokesän kokemukset vielä tuoreessa muistissa on miellyttävää todeta, että Matilda ja Hertha ovat tämän hetken ylivoimaisesti rutonkestävimmät ruokaperunalajikkeet. Toinen molemmille lajikkeille yhteinen vahvuus on hyvä Y‑viruksen kestävyys. Sen ansiosta näiden lajikkeiden siemenkannat taantuvat normaalia hitaammin. Hertha on lisäksi ainakin osittain ankeroisenkestävä. Matildan perunaruven kestävyys on vain Rekordin luokkaa kun taas Hertha lukeutuu tässä suhteessa kestävimpiin lajikkeisiin. Perunan pitkän tautilistan uusimmalle tulokkaalle maalevintäiselle moptop -virukselle Matilda on suhteellisen arka, Hertha puolestaan eräs kestävimmistä lajikkeista.

 Ammattiviljelijän viljelyohjeet

 Heti aluksi on korostettava näiden uusien lajikkeiden hyvää viljelyvarmuutta. Matilda on ollut satoisa koko maassa Lappia myöten ja molemmat lajikkeet menestyvät koko nykyisellä ruokaperunan tuotantoalueella. Hyvä kestävyys ruttoa ja Y-virusta vastaan merkitsevät sitä, että lajikkeet soveltuvat erityisen hyvin maan eteläosiin. Viruskestävyyden ansiosta siemenkannan tuotantokyky pysyy kauan hyvänä, mistä seuraa tasaisen korkea satotaso ja säästöä siemenkustannuksessa. Ruttoruiskutuksista voidaan muihin lajikkeisiin verrattuna huomattavasti tinkiä ilman, että sadon määrä tai laatu vaarantuu. Etelä-Suomessa Hämettä myöten riittänee pahoinakin ruttokesinä varmistukseksi oikeaaikaisesti juuri ennen varsiston umpeutumista suoritettava yksi Ridomil-ruiskutus Pohjanmaalla,aivan eteläisimpiä osia lukuunottamatta, ja Savossa Matilda ja Hertha selviytyvät yhdellä Maneba-ruiskutuksella.

 Sadontuottokykyä ajatellen Matilda ja Hertha eivät ole erityisen vaativia kasvualustan suhteen. Jotta perunaruven suhteen ei tulisi pettymyksiä, Matildaa ei kuitenkaan tuli viljellä kaikkein ruvenarimmilla lohkoilla. Sinne on syytä istuttaa Herthaa, joka on ruvenkestoltaan lajikkeiden parhaimmistoa tai Pohjanmaan oloissa Sabinaa. Hertha puolestaan aristaa hyvin jäykkiä, tiiviitä maita, joilla viljeltynä se saattaa tulla lievästi epämuotoiseksi ja heikentyä keittolaadultaan. Tällaiset lohkot ovat tosin enemmän tai vähemmän sopimattomia kaikille lajikkeille.

 Matilda, kuten useimmat muutkin lajikkeet, antavat hyvän palautteen oikea-aikaisesti suoritetusta kastelusta. Perunaruven torjumiseksi suoritettava kastelu tulisi aloittaa heti juhannuksen jälkeen, jotta maa olisi kostea ensimmäisten mukulanaiheiden muodostuessa kesä-heinäkuun vaihteessa.  Sateiden puuttuessa (kuten yleensä on asianlaita siihen aikaan kesästä) sadetus tulisi uusia kaksi kertaa 7-10 vuorokauden välein. Sopiva kerta-annos on 30 mm, mikä kastelee penkin läpimäräksi. Ennen heinäkuun puoliväliä suoritettavilla sadetuksilla on edullinen vaikutus myös muihin perunan laatuominaisuuksiin, puolivälin jälkeen sadetus ei ole suositeltavaa. Sadetuksen tulisi kuulua nykyaikaiseen perunanviljelyyn itsestäänäselvänä osana

 Ruokaperunalajikkeiden joukossa on vähän valinnanvaraa peruna-ankeroistiloille, sillä Hertha on Stinan ohella ainoa ankeroisenkestävä lajike. Herthan suosio onkin ollut jo muutaman vuoden ajan nousussa Hämeessä ankeroisen saastuttamilla alueilla. Viljelykierto yhdessä kestävän ja aran lajikkeen vuorottaisen viljelyn kanssa pudottaa saastuneen maan ankeroismäärän vähitellen sellaiselle tasolle, että saastunnasta ei aiheudu mainittavaa sadonalennusta. 

Moptop virus on muodostunut ongelmaksi tiloilla ja perunalohkoilla, joilla on viljelty pitkään Saturnaa. Virus on ilmeisesti levinnyt Saturnan mukana tärkkelystuotantoon keskittyneille tiloille. Muualla tauti on toistaiseksi lähes merkityksetön eikä aiheuta erityisiä toimenpiteitä. Lohkoilla, joihin voi epäillä Saturnan istuttaneen moptop -viruksen, ei ole syytä käyttää arkoja lajikkeita, joihin mm. Matilda kuuluu. Herthan viljely on myös tässä erikoistapauksessa riskitöntä. 

Kotipalstoille ja luonnonmukaisesti 

Peruna kuuluu niiden kasvien joukkoon, joiden viljely ns. luonnonmukaisesti, ilman torjunta‑aineita ja epäorgaanisia lannoitteita on mahdollista. Tämän luonteista on myös palstaviljely, joka tänäkin päivänä tuottaa merkittävän osan kotitalouksien perunasta. Pahin este luonnonmukaisen perunanviljelyn onnistumiselle on ollut rutonkestävien lajikkeiden puute. Matilda ja Hertha ovat tässä suhteessa merkittävä parannus. Molempia lajikkeita voi viljellä suhteellisen riskittömästi ilman ruttoruiskutuksia eteläisintä Suomea myöten. Matildan rutonkestävyys on tämänhetkisen tietämyksen perusteella ns. kenttäkestävyyttä, minkä ei pitäisi murtua kovassakaan saastuntapaineessa. Toisaalta on otettava huomioon, että rutonkestävyys ei ole sataprosenttinen ja joidenkin prosenttien mukularuton riskiin tulee tietyissä oloissa varautua. Suhteellisen niukka typpitalous luonnonmukaisessa viljelyssä saattaa aiheuttaa näillä lajikkeilla sinänsä positiivista jauhoisuuden lisääntymistä, minkä seurauksena kuitenkin myös rikkikiehumisen riski lisääntyy. 

Uudet, koetuloksien ja ensimmäisten käytännön viljelykokemusten mukaan hyvät perunalajikkeet antavat omalta merkittävältä osaltaan mahdollisuuden tuoda suomalainen peruna jälleen kuluttajan sydämenasiaksi. Toivottavasti perunan tuottajat myös ottavat uudet lajikkeet sydämenasiaksi ja kokeilevat niitä mahdollisimman laajasti eri osissa maata, erilaisissa pelloissa ja kasvuolosuhteissa, jotta saisimme mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman oikean kuvan niiden menestymisestä käytännön viljelyssä.