Paavon Perunasivu

Nurmikkotutkimukset K-ryhmän koetilalla

 Ahvenniemi, P. Piha ja Puisto 1990(3):38.

K-ryhmän koetilalla Hauholla on kehitetty uusia nurmikkolajikkeita ja seoksia jo yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Perinteisesti pyrkimyksenä on ollut kehittää eri käyttötarkoituksiin soveltuvia siemenseoksia. Työtä tehdään yhteistyössä ruotsalaisen Svalöfin kasvinjalostuslaitoksen ja hollantilaisen Mommersteegin kanssa.

Niittynurmikka ja punanata ovat nurmikkoseosten pääkomponentit. Molemmat lajit menestyvät erittäin hyvin pohjoisissa oloissamme. Ne ovat kasvuvaatimukseltaan varsin erilaisia, ja niiden seoksella saadaankin hyvä tulos hyvin erilaisilla kasvupaikoilla ja vaihtelevilla hoitotavoilla. Kuivilla kasvupaikoilla matalalla ravinne- ja pH-tasolla, varjossa ja matalaan leikattaessa punanata valtaa alaa seoksessa. Multavilla hikevillä ja voimakkaasti lannoitetuilla mailla sekä kovan kulutuksen alaisissa nurmikoissa taas niittynurmikka syrjäyttää punanadan. Seoksen koostumusta voidaan käyttökohteen mukaan painottaa joko niittynurmikan tai punanadan suhteen. Niittynurmikkapainotteinen seos on sopivin kovassa kulutuksessa oleville paikoille. Punanatavaltainen nurmikko taas on sopivin näyttäville paikoille koristenurmikoksi,

Sen lisäksi, että seoksen lajikoostumus on oikea kutakin käyttötarkoitusta varten, on myös lajikkeilla suuri merkitys. Niinpä Hahkialan nurmikkotutkimuksen pääpaino onkin entistä parempien punanata- ja niittynurmikkalajikkeiden etsimisessä. Rönsytön puistopunanata, joka muodostaa selvästi aikaisempia ronsyileviä tyyppejä tiheämmän ja näyttävämmän kasvuston, on 80-luvun työn tulosta. Se on näyttävien "hienojen" nurmikoiden pääkomponentti. Toisaalta perinteinen rönsyileva punanata puolustaa paikkaansa silloin kun halutaan viherryttää edullisesti laajaperäisesti hoidettavia alueita. Johtuen hyvien lajikkeiden heikosta siementuotantokyvystä nurmikkolajikkeiden hinta/laatu-suhde on valitettavan voimakas. Niittynurmikkalajikkeiden valikoimaan on tullut uusia kapealehtisiä tyyppejä, jotka soveltuvat entistä paremmin seoksiin kapealehtisten punanatojen kanssa. Niittynurmikkaa pyritään myös kehittämään entistä paremmin kulutusta ja matalaa leikkausta kestäväksi.

K-ryhmän koetilalla on pyritty jo perinteisesti paneutumaan eri nurmikkolajien ja -lajikkeiden hoitotekniikkaan. Vaihtelemalla kokeiden lannoitustasoa ja leikkuukorkeutta on saatu arvokasta tietoa lajikkeiden soveltuvuudesta erilaisiin käyttötarkoituksiin.

Muutaman viime vuoden aikana ovat golfnurmikot nousseet uudeksi merkittäväksi tutkimuskohteeksi. Käytännön mittakaavan seoskokeissa pyritään selvittämään lajitasolta, miten tärkeimmät nurmikkolajit punanata, niittynurmikka sekä rönsy- ja nurmirällit menestyvät viheriöillä, väylillä ja lyöntipaikoilla. Erityisen tärkeää on löytää matalaan leikattaville viheriöille hyviä, kestäviä ratkaisuja. Lajiketasolle mentäessä pyritään kokeita leikkaamaan entistä matalampaan ja nain saamme esille parhaiten soveltuvat lajikkeet.

Golfpuolelle soveltuvan lajikkeen laatuvaatimukset ovat korkeat. Toisaalta golfkenttien hoito on hyvin intensiivistä ja sen tulisi ainakin olla mahdollisimman "tieteellistä". Siksi golfpuolelle tuotettua uutta tietoa lajikkeista ja hoitomenetelmistä voidaan hyödyntää myös perinteisillä viherrakentamisen sektoreilla entistä parempien nurmikkojen aikaaansaaamiseksi.