Paavon Perunasivu

Talmassa testataan viheriönurmikoita

 Ahvenniemi, P. Asu Hyvin 1991(8):38-39.

K-ryhmän koetila sai Golf Talman rakentamisen yhteydessä ainutlaatuisen tilaisuuden perustaa osalle kenttää käytännön mittakaavan nurmikkokokeen. Golfviheriöiltä vaaditaan täydellistä tasalaatuisuutta ja esimerkiksi eri ruoholajien käyttö eri viheriöillä on normaalisti mahdotonta. Golfnurmikoitten tutkiminen katsottiin kuitenkin niin tärkeäksi asiaksi, että osa kenttää haluttiin »uhrata» tähän tarkoitukseen.

Perusteellisten selvitysten jälkeen tutkimuskohteeksi valittiin tärkeimpien viheriöruoholajien keskinäinen vertailu. Golfpiireissä on erilaisia koulukuntia sen mukaan, minkä ruoholajin nimeen vannotaan parhaana viheriöruohona. Erilaisia vaihtoehtoja ovat punanata, rönsyrölli, punanadan ja röllin seos sekä kylänurmikka. Kokeeseen valittiin kolme ensinmainittua vaihtoehtoa. Koska neljäs vaihtoehto, kylänurmikka, esiintyy harmillisena rikkaruohona muiden heinälajien kasvustoissa, siitä uskottiin saatavan aikaa myöten riittävästi kokemuksia.

Koe perustettiin par 3 harjoituskentälle, mikä muodostaa yhdeksän viheriön kokonaisuuden Golf Talman kaikkiaan 36 viheriöstä. Valittuja kolmea vaihtoehtoa kylvettiin kolme viheriötä kutakin. Koska kenttäalueen kylvöt aloitettiin keväällä 1990 juuri tästä koealueesta, ehdittiin siitä saatuja ensimmäisiä kokemuksia jo hyödyntää muun kenttäalueen kylvöissä.

Viheriö hiekkapatjalle

Nykyaikainen golfviheriö perustetaan noin 40 sentin paksuiselle hiekkapatjalle. Tasalaatuinen hiekka, jossa hienoa ainesta on mahdollisimman vähän, takaa veden hyvän läpäisyn kaikissa oloissa ja estää kasvualustan tiivistymisen. Ruohon menestymiselle ja viheriön kunnolle tämä on ensiarvoisen tärkeää. Golfkenttäalueen runsaat hiekkavarat todettiin raekooltaan erinomaiseksi, mikä loi hyvän pohjan koko projektin onnistumiselle. Hiekkaan sekoitettiin 20 tilavuusprosenttia turvetta parantamaan veden ja ravinteiden pidätyskykyä.

Kokeessa havainnoidaan eri ruohovaihtoehtojen menestymistä viheriöillä usean vuoden ajan. Rönsyrölli tiedetään laadultaan mainioksi, hyvin matalaa leikkausta kestäväksi lajiksi. Rönsyrölli vaatii menestyäkseen voimaperäistä hoitoa. Se on taudinarka ja sen säilyminen ankarien talvien yli on arvoitus.Punanata on kasvuvaatimuksiltaan vaatimaton, pohjoisiin oloihimme hyvin sopeutunut laji. Se ei kuitenkaan kestä yhtä matalaa leikkausta kuin rönsyrölli. Ehkä se ei ole aivan rönsyröllin tasoinen viheriöruohona silloin, kun rölli on parhaimmillaan. Punanadan ja nurmiröllin seosviheriöllä seurataan muun muassa sitä, miten niiden lajisuhteet muuttuvat vuosien saatossa ja miten toisen lajin maihdollinen häviäminen vaikuttaa viheriön laatuun.

Golfpallon vierimistä mitataan

Ruohon laatua havainnoidaan vihreän peittävyyden avulla. Eri vaihtoehtojen menestyminen kylvövuoden jälkeisenä kesänä 1990 on esitetty kaaviossa. Rönsyrölliviherio ja punanadan ja nurmiröllin seos menestyivät viime kesänä punanataa paremmin. Sekä rönsyrölli että nurmirölIi täyttävät kasvutapansa ansiosta kylvön jälkeen kasvutilan nopeammin kuin punanata, mikä pääosin selittää eron. Muita rutiinihavaintoja on kylänurmikan määrän havainnointi ja golfpallon vierinnän mittaaminen eri alustoilla.

Eri ruoholajien paremmuutta ei ratkaista sillä, miten ne ovat menestyneet heti kylvöjen jälkeen. Pitkällä tähtäimellä ratkaisevaksi muodostunee se, miten kohtuullisella työpanoksella eri viheriöt pystytään pitämään hyvässä kunnossa. Miten paljon sienitautien aiheuttamat talvituhot tai jääpoite heikentävät viheriöiden laatua alkukeväästä ja missä määrin joudutaan tekemään talven jläljltä paikkauskylvöjä.

Vastausta etsitään myös moniin muihin kysymyksiin. Miten paljon täytyy panostaa kasvinsuojeluun, lannoitukseen ja kasteluun eri vaihtoehdoilla? Miten kasvualustan tiivistyminen vaikuttaa eri lajien menestykseen? Ja viimeksi, muttei vähäpätöisesti: miten nopeasti kylänurmikka valtaa alaa ja viheriötä joudutaan hoitamaan neljännen ruohovaihtoehdon mukaan, kylänurmikkaviheriönä?