Paavon Perunasivu

Rypsin kilpailijaksi etelään Wildcat-kevätrapsi

 Ahvenniemi, P.  Maatilan Pirkka 2002(2):48.

Kaikkein helpoin tapa parantaa öljykasvien viljelyn kannattavuutta on siirtyä kevätrypsistä kevätrapsiin siellä, missä se olosuhteiden puolesta käy päinsä. Lajikeluettelon uutuus, Wildcat-kevätrapsi tarjoaa siihen uuden vaihtoehdon.

Uusien kevätrapsien satotaso on ollut viime vuosien lajikekokeissa K-ryhmän koetilalla Hauholla keskimäärin yli 10 % rypsiä korkeampi. Tällainen sadonlisä tulee lähes ilmaiseksi, vain lajia vaihtamalla, sillä juuri mitään rypsin viljelystä poikkeavia panostuksia rapsi ei tarvitse. Hieman enemmän typpeä kuin rypsille on tosin perusteltua antaa, mutta sekin tulee korkojen kanssa takaisin isomman sadon muodossa.

Kevätrapsi tarvitsee merinäköalan

Kevätrapsin viljelyn yleistymistä haittaava.seikka on myöhäisyys. Se rajoittaa rapsin viljelyn aivan eteläisimpään Suomeen, hieman liioitellen sanottuna merinäköalan ääreen. Noin 120 vuorokauden kasvuaika edellyttää mahdollisimman aikaista, mieluiten heti toukokuun alussa tapahtuvaa kylvää, mihin on yleensä mahdollista päästä vain I-vyöhykkeellä.

Viime vuosina viljelyssä olleista kevätrapseista hybridilajike Hyola 38 on ollut selvästi aikaisin. Sitä on pystytty viljelemään eteläisimmässä Suomessa kohtalaisen viljelyvarmasti. Sen satoisuus ei ole kuitenkaan noussut kovin paljoa kevätrypsien satoa korkeammaksi. Suunnilleen samoin käyttäytyi 90-luvun alkupuolella viljelyssä ollut Kunto-rapsi. Aikaisuus oli kohtalainen, mutta satoisuus ei houkutellut.

Muutaman vuoden viljelyssä ollut Sponsor edustaa satoisuuden osalta sitten jo aivan uutta kevätrapsisukupolvea. Sponsorin myötä kevätrapsin satoisuus ponkaisi aivan uudelle kymmenluvulle jättäen sekä kevätrypsit että vanhat kevätrapsit kauaksi jälkeensä. Sponsorin iso sato tulee kuitenkin osittain aikaisuuden kustannuksella. Sen ehtiminen on siinä rajoilla. Jos kesän lämpösumma jää normaalia pienemmäksi, klorofyllin kanssa voi tulla ongelmia.

Wildcat yhdistää satoisuutta ja aikaisuutta

Kansalliseen lajikeluetteloon juuri hyväksytty Wildcat on tähän mennessä onnistunein yhdistelmä kevätrapsin satoisuuttaja aikaisuutta. Wildcatin aikaisuus näyttäisi riittävältä tekemään siitä varteenotettavan vaihtoehdon koko I-vyöhykkeen öljykasviviljelyyn. Wilccat on ruotsalaisen Svalöf Weibullin jaloste, joka suunnattiin alun perin Kanadan isoille öljykasvimarkkinoille. Aikaisuudella on sikäläisissä kasvuoloissa lähes yhtä suuri merkitys kuin meillä. Siellä tosin nopeaa tuleentumista tarvitaan eri syystä, siksi että sato ehtisi muodostua ennen kuin loppukesän kuivuus ja kuumuus lopettaa kasvun.

Virallisissa lajikekokeissa Wildcatin kasvustosta havainnoitu kasvuaika on ollut Hyolaa pitempi (4 vrk), mutta klorofyllipitoisuus, aikaisuuden perimmäinen mitta öljykasveilla, on ollut lähes täsmälleen sama kuin Hyolalla. Satoisuudeltaan Wildcat on noin 10 % Hyolaa parempi eikä se jää edes satoisasta Sponsorista jälkeen. Wilccatin laonkesto asettuu erittäin lujavartisen Sponsorin ja heikkovartisen Hyolan puoliväliin.

Wildcatin laatu on kohdallaan

Wildcatin siemen on viljelyssä olevista kevätrapseista kookkain ja selvästi kevätrypsejä isompaa. Siemenen valkuaispitoisuus on erittäin korkea, selvästi yli Sponsorin tason ja jopa 3-4 % -yksikköä kevätrypsejä ja Hyolaa korkeampi.Kuva Wildcatin öljypitoisuudesta on vielä hieman selkiytymätön. K-koetilan kokeissa sen öljypitoisuus on ollut vuodesta 1998 lähtien poikkeuksetta hyvin korkea, aivan Svalöf Weibullin keltasiemenisten kevätrypsien tasoa. Ero Hyolaan on ollut keskimäärin noin 2 % -yksikköä Wildcatin hyväksi. Kuitenkin virallisissa lajikekokeissa vuosina 2000-2001 Wildcatin öljypitoisuus on ollut jopa hieman Hyolaa matalampi. Mikä tässä asiassa on lopullinen totuus, jää nähtäväksi.

Wildcatin muut laatuominaisuudet ovat kunnossa. Siemenerien glukosinolaatti- ja erukahappopitoisuus on riittävän matala ongelmattomaan viljelyyn. Rasvahappokoostumus poikkeaa hieman viljelyssä olevista kevätrapseista. Wildcatin öljyssä on hieman normaalia enemmän monityydyttymättömiä rasvahappoja (linoli- ja linoleenihappoa) ja vastaavasti hieman vähemmän yksinkertaisesti tyydyttynyttä öljyhappoa. Erot puoleen ja toiseen ovat kuitenkin vain muutaman %-yksikön luokkaa.