Paavon Perunasivu

Pitkä ja vaalea Venla perunoiden lajikeluetteloon

 Ahvenniemi, P.  Maatilan Pirkka 2002(2):44-45.

Vuoden 2002 kansalliseen lajikeluetteloon hyväksyttiin uusi suomalais-ruotsalaisena yhteistyönä jalostettu ruokaperunalajike, joka on saanut nimekseen Venla. Sen mukula on tyylikkään muotoinen, vaalea ja sileäkuorinen. Venla on valikoitu Svalöf Weibullin jalostusaineistosta K-koetilalla nimen omaan Suomen olosuhteisiin sopivaksi lajikkeeksi. Venla on ristitty varmuuden vuoksi kahteen kertaan. Sen ensimmäinen nimiehdotus oli Aino.Venlasta on kokemuksia K-koetilalta Hauholta jo lähes kymmenen vuoden ajalta. Normaaleiden vertailevien lajikekokeiden lisäksi sitä on testattu eri istutusetäisyyksillä ja typpilannoitustasoilla ja sen perunaseitin kestävyyttä on tutkittu. Se on ollut virallisissa lajikekokeissa vuosina 1998-2001.

Gourmet-laatua ruokapöytään

Venla on keittotyypitään kiinteämaltoinen salaattiperuna. Se poikkeaa kuitenkin keitettynä oleellisesti muista salaattiperunoista, esimerkiksi Nicolasta. Vaikka keitetty Venla on aivan kiinteää ja rikkoutumatonta, malto on kuitenkin kuiva kuin jauhoisella lajikkeella. Tämän ominaisuuden ansiosta Venla on harvoin liisteriperunaa, mikä muutoin on aina uhkana tällaisille matalan tärkkelyspitoisuuden lajikkeille.

Venlan keittolaatu on muutoinkin kunnossa. Keittotummumista esiintyy lähes yhtä vähän kuin Bintjessä ja raakatummuminenkin on kohtuullista. Myöskin Venlan maku on ollut ok. Toinen merkittävä ero Venlan ja Nicolan välillä on mallon värissä. Venla ei ole sillä tavoin häiritsevän voimakkaan keltainen kuin Nicola. Neutraalin perunan mallon värin ansiosta ruoka-annoksen muiden ainesosien värit pääsevät paremmin esiin. Tämä antaa mahdollisuuden sommitella aterian värejä muutoinkin kuin kokonaan perunan ehdoilla.

Venlalla on ulkonäkö puolellaan

Venlan mukula on tyylikkään näköinen, vaalea, soikea ja matalasilmäinen. Kuori on kirkas ja sileä. Tällaisella ulkonäöllä varustettuna se tekee varmasti kauppansa irtoperunamyynnissä. Mukula on hieman käyrä ja suippenee kiinnityspäähän päin. Venlaa on erittäin kätevä kuoria kuorimaveitsellä. Venlassa on vähän erilaisia laatuvikoja. Enempää vihertyneisyys, rupisuus, kolhut kuin onttous tai mallon värivirheetkään eivät aiheuta laatutappioita. Ykkösluokan laatuvaatimukset täyttävää perunaa tulee runsaasti. Mukula on pitkänomainen, minkä vuoksi Venla tulisi lajitella tiheämmäl­lä alaseulalla kuin useimmat muut lajikkeet.

Kuori kiinniitlyy erinomaisesti

Venlan satoisuus on ollut viral­lisissa kokeissa hieman Bint­jeä matalampi (-5 %). Hyvän saannon ansiosta hehtaarilta lähtee kuitenkin huippumäärä myytäviä kiloja. Kasvuajaltaan Venla kuuluu myöhäisiin lajikkeisiin. Lähim­piä vertailukohtia on Nicola, Asterixja Idole. Se, missäVenla kuitenkin poikkeaa selvästi edukseen edellä mainituista, on hyvä kuoren kiinnittyminen. Se on myöhäiselle lajikkeelle hyvin arvokas asia ja Venlan kohdalla ehkä ratkaisevin ominaisuus, millä se on läpäissyt valintaseulan.

Venlan vartta on turha kas­vattaa tuleentumista myöhästyttävillä ja vetisyyttä lisäävillä isoilla typpimäärillä. Typpilannoituksen voi muiden myöhäisten lajikkeiden tavoin pudottaa 40-50 kiloon hehtaarlle sadon määrän kovin paljon kärsimättä. Siemenen kunnollinen idättäminen on luonnollisesti myöskin tarpeen.

Venlan varsi- ja mukulaluku on melko runsas, lähes Bintjen luokkaa, mikä osaltaan lisää alamittaisten mukuloiden riskiä. Istutusetäisyyden pitäisikin olla, tietenkin siemenkoko huomioon ottaen, noin 30 cm. Venlan kasvusto on vaaleanvihreä, keskikorkea ja hyvin peittävä. Lehdykät ovat melko pienikokoisia. Kukkia ei muodostu juuri lainkaan.

Hyvää taudinkestävyyttä

Venlassa on monipuolista taudinkestävyyttä. Se on perunasyövän kestävä ja kestää myös keltaperuna-ankeroista Se ei myöskään saa maltokaariviroosia. Lehtiruton kestävyys on Venlassa hyvää keskitasoa, mutta mukularuton kestävyys erinomainen. Perunaruven kestävyys ei yllä aivan Nicolan ja Kullan tasolle, mutta on kuitenkin riittävä takaamaan, että pahempia ongelmia ruven suhteen ei pitäisi syntyä.

Ainoa tiedossa oleva tautiongelma Venlalla on Phoma-mädän arkuus, mikä kuitenkin pysynee hyvin kurissa nykyisellä siemenperunan uusimis­vauhdilla. Kemiallisen varsiston hävityksen kanssa on syytä olla huolellinen, sillä Venla saa herkästi napakuoppakuoliota. Venla itää herkästi varastossa, joten tasaisen ma­tala varastointilämpätila on tarpeen.

Venlaan on luotettu niin tukevasti, että se on jo pitkällä Siemenperunakeskuksen tuotanto-ohjelmassa. Sen ansiosta siitä on ollut saatavilla jo tänä keväänä runsaasti siementä. Venlan nopean monistumisen ansiosta tarjolla oleva siemen on polveutumiseltaan poikkeuksellisen nuorta (SE-tasoa).