Paavon Perunasivu

Perunaseitti

Ahvenniemi, P. Suomen Perunaseura. Kesäseminaaari 2002. Seminaarin esityksiä ja alustuksia

Perunaseittiä aiheuttava Rhizoctonia solani -sieni vioittaa perunan maanalaisia osia ja aiheuttaa pahimmillaan voimakkaan sadon määrän ja laadun heikkenemisen. Tauti iskee sekä maasta että siemenmukulasta käsin. Maassa se elää joko sienirihmastona tai rihmastopahkana, joka on sienen kestomuoto. Mukulassa rihmastopahkoja kutsutaan seittiruveksi. Sieni voi olla mukulan pinnassa myöskin paljain silmin näkymättömänä sienirihmastona.

Taudinkulku

Ensimmäinen näkyvä seitin oire perunassa on itujen kuoleminen jo itukuoppaan tai itujen kärkien vioittuminen ennen kuin peruna ehtii pintaan. Tämän seurauksena varsiluku jää usein normaalia pienemmäksi ja varret ovat eri vahvuisia ja ikäisiä. Ituvaurioiden seurauksena tapahtuvaa kasvun myöhästymistä ja kasvuston heikkenemistä pidetään suurimpana syyllisenä seitin aiheuttamiin sadon menetyksiin.

Pintaan asti selviytyneiden versojen tyviosiin muodostuu seitin aiheuttamaa vioitusta, jota kutsutaan versolaikuksi. Pääosa versolaikusta on näkyvissä jo perunan tullessa pintaan, mutta määrä voi kuitenkin jopa kaksinkertaistua myöhemmässä vaiheessa. Versolaikku haittaa nestevirtauksia varsien läpi: veden ja ravinteiden virtausta varsistoon ja yhteyttämistuotteiden (sokerin) kulkeutumista mukuloihin. Pahoin vioittuneissa varsissa yhteys mukuloiden ja varsiston välillä voi katketa lähes kokonaan ja kasvi joutuu sijoittamaan yhteyttämistuotteet ilmamukuloihin. Versolaikut heikentävät kaiken kaikkiaan kasvin elintoimintoja, ja niiden määrällä on sen myötä ainakin jossakin määrin vaikutusta sadon määrään.

Penkin pimennossa seitti jatkaa tuhojaan vioittamalla maavarsien kärkiä sitä mukaa kuin niitä muodostuu ja estämällä siten mukuloiden muodostumisen maavarsien päihin. Myöskin kehityksen alkuvaiheessa olevat mukulat voivat vioittua. Pitkin maaavarsia muodostuu lisäksi samanlaista versolaikkuvioitusta kuin varsien tyveen. Pahoin seittisessä kasvissa on niukasti normaalisti mukuloita muodostavia maavarsia ja kaikkien yhteyttämistuotteiden kerääntyessä harvoihin mukuloihin ne kasvavat ylisuuriksi. Mukulat muodostuvat normaalia lyhyempien maavarsien päihin, minkä seurauksena seittisen kasvin mukulapesä on tiiviinä ryppäänä lähellä vartta ja penkin pintaa. Tämä lisää osittain mukuloiden epämuotoisuutta ja etenkin vihertyneiden mukuloiden määrää. Maavarsien vioittuminen  on pääasiallien syypää seitin aiheuttamiin laatuvikoihin.

Vaikka seitti vioittaakin perunaa vain penkin sisässä, taudin oireet näkyvät myös varsistossa. Lehdykät laskostuvat ja kellastuvat ja kasvi saa harittavan ulkonäön. Ilmamukuloiden lisäksi varren tyveen muodostuu vaaleaa rihmastomattoa. Se on perunan kasvun kannalta haitaton sienen itiöemä, vastaten morfologisesti metsämaasta esiin  työntyviä lakkisieniä.

Kasvukauden lopulla kasvin maanalaisiin osiin muodostuu uusia rihmastopahkoja (seittirupea), joiden avulla tauti siirtyy kasvukaudesta seuraavaan sekä maahan jääneissä kasvinosissa että siemenperunassa. Seittiruven muodostumiseen riittää aina vähäisempi siemenen tai maan tartuntamäärä kuin  muihin seitin oireisiin. Mukuloiden pinnalla olevan sienirihmaston muuntuminen rihmastopahkoiksi alkaa vasta perunan tuleentumisen myötä. Seittirupi  on ruokaperunassa vain lievä ulkonäköhaitta,  mutta siemenperunassa merkki seuraavan kesän odotettavissa olevista tautiongelmista.

Seitin vaikutukset sadon määrään ja laatuun

Seittirupinen siemen laski K-koetilan settikokeissa kokonaissadon määrää  16 %. Tällöin verrattiin seittirupista siementä samasta erästä valittuihin seittiruvettomiin, jotka lisäksi upotuspeitattiin Moncutilla. Kokeissa oli kahtena vuonna yhteensä 19 eri perunalajiketta. Tärkkelyspitoisuus laski keskimäärin 0.8 %-yksikköä.

Seitti aiheuttaa hormonaalisia häiriöitä perunassa, mikä näkyy mukuloiden second growth -tyyppisenä epämuotoisuutena. Epämuotoisuutta lisää vielä seittisen kasvin mukuloiden kasvu lähellä toisiaan ja perunan vartta.

Tartuntalähteet: siemen/maa

Jos siemenperunassa on runsaasti seittirupea, kasvi sairastuu seittiin takuuvarmasti. Sienirihmasto kasvaa siemenmukulasta käsin kehittyvän idun ja myöhemmin maavarsien mukana ja aiheuttaa kaikki edellä mainitut vauriot. Lopputuloksena on sekä sadon määrän että laadun voimakas heikkeneminen. Seitti voi olla perunan pinnassa myöskin näkymättömänä sienirihmastona ja pystyy silloinkin aiheuttamaan vaurioita. Voidaan kuitenkin olettaa, että jos siemenessä ei ole lainkaan näkyvää seittirupea, myöskin näkymättömän tartunnan määrä on suhteellisen pieni. Lisäksi siemenen peittaus tehoaa hyvin rihmastona esiintyvään tartuntaan.

Maasta käsin iskevä seitti ei ehdi aiheuttaa ituvaurioita siinä määrin kuin siemenperunasta peräisin oleva, joten kasvusto on vähemmän aukkoinen ja vaikutukset varsilukuun ja kasvin kehitysrytmiin ja sen myötä sadonmuodostukseen jäävät hieman vähäisemmiksi. Sen sijaan maavarsiin ja mukuloihin kohdistuva tautipaine on jopa suurempi kuin siementartunnassa ja sen kautta maatartunnan laatuvaikutukset ovat voimakkaita. Maatartunta pystyy myöskin aikaansaamaan voimakkaan seittirupisuuden uuteen satoon. Hollantilainen perusteellinen viljelykiertokoe 80-luvulta osoitti, että seitti lisääntyy perunaa perunan jälkeen viljeltäessä maassa nopeasti, vaikka käytettäisiin täysin seittivapaatakin siementä. Vasta kun perunaa viljellään lohkolla niin harvoin kuin joka neljäs tai joka viides vuosi, maan seittitaso pysyy vakiona matalalla tasolla.

K-koetilan kokeessa, jossa maa tartutettiin seittirupisella siemenellä ja toisaalta seittirupisesta erästä valikoidulla seittiruvettomalla ja lisäksi upotuspeitatuilla, havaittiin, että jo pari vuotta riittää seittikannan vahvistumiseen. Seittirupisesta erästä valikoiduilla seittiruvettomalla ja peitatuilla siemenillä maa saastui kahdessa vuodessa jopa pahemmin kuin samojen erien seittirupisella siemenellä.

Viljelylohkojen välillä saattaa olla joko maalajista tai joistakin muista kasvutekijöistä johtuvia eroja siinä, kuinka voimakas seittisaastunta maahan pesiytyy. Ei-patogeeniset seiitikannat kilpailevat elintilasta sekä maassa että kasvin pinnalla ja muutkin mikro-organismit, kuten seittiä jopa ravintonaan käyttävät muut sienilajit ja erilaiset bakteerit, rajoittavat seitin kasvua. Monokulttuurissa muodostuu lopulta lohkokohtainen tasapainotila. Lähes ikuisesti perunalla olleella lohkolla ei siksi välttämättä ole seittitartuntaa yhtään enempää kuin muutaman vuoden ikäisessä perunamaassa.

Seitin torjunta

Siemenperunan seitittömyys on torjunnan keskeinen osa. Seittirupea voi muodostua hyvinkin vähäisestä maatartunnasta, määristä, joita voi olla maassa hyvässäkin viljelykierrossa. Tämän tartunnan aktivoituminen seittiruveksi mukuloiden pinnalle täytyisi pystyä  estämään. Tärkeitä seikkoja seitittömän siemenperunan tuotannossa on kantasiemenen seitittömyys, riittävä viljelykierto matalan maasaastunnan tason takaamiseksi, mahdollisimman aikainen perunan nosto ja mahdollisimman lyhyt väli varsiston hävityksestä nostoon. Myöskin kaksivaiheinen green crop -nosto, jossa perunasadosta poistetaan aikaisessa vaiheessa varret, maavarret ja juuret ja perunat haudataan uudelleen penkkiin tuleentumaan, vähentää seittiruven muodostumista mukuloihin. Tehoa voisi vielä  paarantaa siemenen ruiskuttaminen ensimmäisessä nostovaiheessa seittiruven muodostumista hillitsevällä aineella (Verticilllium biguttatum –suspensio). Kuten K-koetilan nostoaikakoekin osoittaa, seittiruvetonta siementä on mahdollista tuottaa, jopa pahoin seittirupisestakin erästä, kun viljelytoimet ovat oikeita.

M = Moncut-upotuspeittaus

 Jos siemenessä kaikesta huolimatta on seittitartuntaa, seittipeittaus parantaa huomattavasti tilannetta. Upotuspeittaus Moncutilla, jota K-koetilan kokeissa on käytetty, poistaa lähes kaiken piilevän seittitartunnan siemenestä ja tappaa suuren osan seittirupenakin ilmenevästä tartunnasta. Kuten ao. taulukosta ilmenee, parhaimmillaan sadon määrä ja laatu nousee terveen siemenen sadon tasolle. Upotuspeittauksessa täytyy kuitenkin ottaa tyvimätäriskit huomioon ja välttää tyvimädänarkojen lajikkeiden ja riskierien siemenen liiallista kastelua. Peittausmenetelmien kehittäminen on yksi seitintorjunnan suuria haasteita.

M = siemenen upotuspeittaus Moncutilla                                     

 Maa on siemenen ohella toinen tärkeä seitin tartuntalähde. Siemenen seittipeittaus tehoaa jossakin määrin myös maatartuntaan, mutta ei kuitenkaan nosta sadon määrää eikä varsinkaan laatua läheskään neitseellisen maan sadon tasolle. Peittausaineen ruiskuttaminen suuttimien kautta osittain istutusvakoon tehostaa jonkin verran peittauksen maavaikutusta, mutta mukulat saavat toisaalta tällä käsittelyllä tehottomamman suojan kuin upotuspeittauksessa. Seittipeittaus ei vaikuta juuri lainkaan sadon seittirupisuuden määrään, kun tartunta on peräisin maasta.

Maatartunnan torjunta onkin seitin todellinen ongelmakohta.  Perunaa peruan jälkeen viljeltäessä maatartunnasta aiheutuu sekä määrällisiä että varsinkin laadullisia sadonmenetyksiä. Maasaastunnan laskeminen kasvinvuorottelulla niin matalalle tasollle, että siitä  olisi todellista merkitystä  edellyttäisi niin tiukkaa viljelykiertoa, perunaa ehkä 3-4 vuoden välein, että se tuskin on mahdollista pientilavaltaisessa perunan tuotannossamme. Välikasvien merkitys tunnetaan huonosti. Se kuitenkin näyttää melko selvältä, että orgaanisen aineen lisäys maahan auttaa seitin kilpailijoita ja on siksi hyödyllistä seitin torjunnassa. Maahan lisättävän aineksen laadulla saattaa kuitenkin olla merkitystä. Seitin on  havaittu viihtyvän eri tavoin  eri kasvilajeista olevilla kasvinjätteillä. Toistaiseksi täysin tuntematonta on vanhojen perunamaiden seittiantagonistisuus, eli missä määrin seitti on  nujertanut niissä itse itsensä. Siementuotannossa puolestaaan jopa hyvässäkin viljelykierrossa olevassa maassa saattaa olla riittävästi tartuntaa aiheuttamaan satoon seittirupea. Tämänhetkisen tiedon valossa tällainen seittiruven muodostus on lähes torjunnan tavoittamattomissa.  

Varsinaista lajikekestävyyttä sienen infektiota tai seittiruven muodostumista vastaan viljelyssä olevissa lajikkeissa ei  ole, mutta kylläkin  eriasteista setin oireiden sietoa. Sen seurauksena seitin vaikutukset ovat erilaisia eri lajikkeille. Tämä on ilmeisesti sen ansiota, että vaikka seitin kestävyyttä ei varsinaisesti jalosteta missään, valintaa seitin oireita vastaan on aina suoritettu.

Oikeilla viljelytoimilla sekä keväällä että syksyllä on vaikutusta seittiin. Jos peruna saadaan pintaan riittävän nopeaksi, alle 10 päivässä, seitin vaikutus varsiston kehitykseen ja sen kautta sadon määrään jää vähäiseksi.Tätä edesauttaa siemenen idätys, hieman myöhäistetty istutus lämmenneeseen maahan ja pieni, korkeintaan 5 sentin paksuinen maakerros siemenmukulan päällä.  Kuitenkin, jos siemenessä on runsaasti seittirupea, nämä ponnistelut ovat lähes hyödyttömiä, koska silloin seitti vioittaa joka tapauksessa hyvin voimakkaasti. Ja maavarsien vioittumiseen ja sen kautta laadun heikkenemiseen,  ja seittiruven muodostumiseen, nopeallakin pintaantulolla on vain marginaalinen vaikutus. Yllä esitetyillä kasvukauden loppuvaiheen oikeilla toimilla on puolestaan ratkaiseva vaikutus pyrittäessä seittiruvettomaan siemenperunaan.