Paavon Perunasivu

Uudet syysrypsit talvehtivat odotettua paremmin

Suomenkin oloihin sopivien, 00-tyypin syysrypsien jalostus on käynnissä Svalöf Weibullin kasvinjalostuslaitoksella. Niiden talvenkestävyyttä on testattu K-koetilalla ja kokemukset ovat odotettua paremmat. Ensimmäiset 00-tyypin syysrypsit tulivat meillä viljelyyn vasta muutama vuosi sitten.

Syysrypsin uusi tuleminen on lähinnä sen ansiota, että siitä on onnistuneel­la kasvinjalostuksella pystytty tuottamaan matalan glukosi­nolaattipitoisuuden eli 00-tyypin lajikkeita. Glukosinolaatit ovat siemenen rouheeseen jääviä rikkipitoisia yhdisteitä, jotka estävät kokonaan rypsirouheen käytön yksimahaisten kotieläinten rehuissa ja vaikeuttavat käyttää myöskin lypsykarjan rehuihin.

Syysrypsistä saatavan öljyn rasvahappokoostumus on aivan kevätöljykasvien kaltainen, joten glukosinolaattiongelmien selvittyä syysrypsin sato kelpaa samaan käyttöön kuin kevätrypsikin. Syysrypsin klorofyllipitoisuus on luonnollisesti hyvin matala, onhan sillä ruhtinaallisesti aikaa tuleentua.

Meillekin sopivia, uusia syysrypsilajikkeita jalostaa ruotsalainen Svalöf Weibullin kasvinjalostuslaitos. Niiden normaali viljelyalue Ruotsin puolella ulottuu noin Suomen etelärannikon korkeudelle Ensimmäiset viljelykokemukset meidän hieman pohjoisemmissa oloissamme ovat kuitenkin olleet melko lupaavia. Talvehtiminen on onnistunut kohtalaisesti ja taimia on ollut keväällä hengissä riittävän tiheän kasvuston aikaansaamiseksi.

Jääpoite ja pakkaset pahin kiusa

Syysrypsin talvituhojen syyt ovat niitä syysviljoiltakin tuttuja: jääpolte ja pakkaset. Sen sijaan talvituhosienet, esimerkiksi lumihome, eivät ole rypsille ongelma. Kun paksusta lumikerroksesta ei aiheudu syysrypsille tautiongelmia, niin se kääntyykin talvehtimiselle eduksi.

Mitä pitempään rypsi on lumikerroksen suojassa turvassa pakkasilta, sen parempi. K-koetilalla Hauholla viime syksynä kylvetty koe peittyi paksuun lumeen joulun tienoilla ja pysyi sitten huhtikuun alkuun asti hyvässä suojassa jopa lähes -30 asteeseen yltäneiltä pakkasilta. Rypsi talvehtikin Hämeessä ilmeisesti paremmin kuin Etelä-Suomen vähälumisilla alueilla.

Toinen kriittinen tekijä rypsin talvehtimisessa on huhtikuun lämpötila siinä vaiheessa kun kasvusto on lopullisesti paljastunut lumesta. Kahtena viime vuonna huhtikuu on ollut syysrypsille otollinen. Vuonna 2000 vuorokauden keskilämpötila nousi jo kuun puolivälissä pysyvästi yli 5 asteen ja kasvukausi alkoi.

Tänä vuonna lämpötila kävi huhtikuun alun lumien sulamisen jälkeen alimmillaan -4 asteessa kahtena yönä. Nämä pakkaset eivät vielä riittäneet tappamaan rypsintaimien kasvupistettä, tuskin edes harmaannuttivat vihreinä lumen alta paljastuneita lehtiä.

Viime talvesta vähän tappioita

Kun lumien sulamista kesken talven ei tapahtunut siinä määrin, että jäätä olisi muodostunut ja tappavalta jääpoltteeltakin siten enimmäkseen vältyttiin, niin talvehtiminen onnistui K-koetilalla varsin hyvin. Koeruuduilla oli taimia elossa parhaiten selviytyneellä lajikkeella (Credit-lajike) keskimäärin 141 kpl neliömetrillä ja kokeen heikoimmallakin rypsilinjalla keskimäärin 69 kpl neliöllä.

Suotuisia oloja kuvastaa osaltaan sekin, että jopa toisella kokeen syysrapsilajikkeella (Kvintett-lajike) oli keskimäärin 115 tainta neliömetrillä keväällä hengissä. Tasaisesti levittäytyneenä jopa 30 tainta neliömetriä kohti katsotaan riittävän tuottamaan hyvän, sadonmuodostuksen kannalta riittävän tiheän kasvuston.

Öljykasvien syysmuotojen satopotentiaali on huomattavasti kevätmuotoja korkeampi, mutta onnistumisen edellytyksenä on tietenkin niiden riittävän hyvä talvehtiminen. Näyttäisi siltä, että uuden lajikemateriaalin talvenkestävyydessä on päästy jo vähintään vanhojen lajikkeiden tasolle, ellei ohikin.

Talvehtimiskokemuksia meidän kasvuoloissamme on kuitenkin vasta muutamalta vuodelta ja viljelykokeita täytyy vielä jatkaa ennen kuin voidaan sanoa mitään lopullista syysrypsin mahdollisuuksista. Myöskin syysrypsin viljelytekniikassa on vielä paljon oppimista.