|
Ahvenniemi,
P. Tuottava
peruna 2003(1):9-11.
Perunakasvuston seittitartunta
on peräisin maasta tai seittirupisesta siemenperunasta.
Hahkialan koetilan tutkimuksissa satoon muodostui seittirupea,
jos maa tai käytetty siemen oli seitin tartuttamaa. Pahimmin
seittirupea muodostui, kun sato nostettiin vasta kolme viikkoa
kemiallisen varsiston hävityksen jälkeen. Nykyisin yleinen
pyrkimys saada vahvaakuorista siemenperunaa seisottamalla
satoa maassa varsistobhävityksen jälkeen lyökin
seitintorjuntaaa railakkaasti korvalliselle.
K-ryhmän
koetilalla Hauholla suoritettiin vuosina 1998-2001 sarja
seittitutkimuksia, joiden yhtenä tavoitteena oli seittiruven
muodostumiseen vaikuttavien tekijöiden selvittäminen.
Siemen- ja maatartunnan vaikutuksia tutkittiin kolmen vuoden
ajan kenttäkokeessa, jossa maa tartutettiin seittiin
kasvattamalla siinä seittirupisia ja seittiruvettomia
siemeneriä. Peittauskokeissa tutkittiin kemiallisen torjunnan
vaikutuksia sekä siemen- että maatartuntaan. Erilaisilla
varsistonhävityksen ja noston ajoituksilla pyrittiin
vaikuttamaan seittiruven muodostumiseen.
Tervettä ja tautista siementä neitseelliseen
maahan
Siemenerien seittitartunnan määrän ja siemenen
peittauksen vaikutusta seittisyyteen tutkittiin vuosina
1998-1999. Tutkimus suoritettiin Kulta-lajikkeella, jonka
halkeilemistaipumuksen syiden selvittelystä seittitutkimukset
ylipäätään lähtivät käyntiin. Seittirupisesta perunaerästä
valikoitiin seittirupisia ja seittiruvettomia mukuloita ja osa
niistä peitattiin upottaen. Kokeeseen rinnalle istutettiin myös
SPK:n toimittamaa sertifioitua siemenperunaa peittaamattomana
sekä peitattuna.
Syksyllä suoritettiin aikainen nosto elosyyskuun
vaihteessa ilman varsistonhävitystä ja myöhäinen nosto
kolme viikkoa kemiallisen varsistonhävityksen jälkeen, noin
20. syyskuuta. Toisena koevuonna suoritettiin kemiallisen
varsistohävityksen rinnalla varsiston nyhtö. Molempina
vuosina koelohko oli käytännöllisesti katsoen neitseellinen
perunamaa.
Peittaus ja varsistonhävitys vaikuttavat
seittirupisuuteen
Ensimmäisenä vuonna seittirupisesta siemenestä
tuotettu sato oli voimakkaasti
seittirupista jo elokuun lopussa, ja seittisen siemenen
peittauksella oli vain marginaalinen vaikutus sadon
seittirupisuuteen. Samasta erästä valikoitujen
seittiruvettomien mukuloiden sato oli myös aikaisessa
vaiheessa seittirupista. Upotuspeitattu valikoitu siemen
tuotti puhdasta satoa eikä edes varsistonhävitys aiheuttanut
satoon seittirupea. SPK:n uusi siemen oli selvästikin lähes
vapaata tartunnasta. Aikaisessa nostossa edes peittaamattomaan
ei tullut seittirupea ja varsiston hävityksen jälkeenkin sitä
oli vain niukasti.
Toisena koevuonna seittiruven muodostuminen ei
ollut ehtinyt elokuun lopulla samalle tasolle kuin ensimmäisenä
vuonna. Ainoastaan seittirupisen peittaamattoman siernenen
sato oli seittirupista. Tautia oli kuitenkin liikkeellä, sillä
varsistonhävityksen jälkeinen seittirupitilanne oli lähes
identtinen edellisen vuoden kanssa. Tämä osoittaa, että
olosuhteisiin vaikuttamalla melko pahoinkin seitin
saastuttamasta viljelyksestä voidaan saada seittiruvetonta
satoa.
Toisena koevuonna varsiston hävitys suoritettiin
myös nyhtämällä. Seittirupea muodostui vähemmän kuin
kemiallista varsiston hävitystä käytettäessä niin uudella
sertifioidulla siemenellä kuin seittiruvettomaksi
valikoidullakin. Nyhtö ei kuitenkaan pystynyt vähentämään
seittirupisen siemenen sadon tautisuutta. Kemialliselle
varsiston hävitykselle vaihtoehtoisilla menetelmillä (nyhtö,
kaksivaiheinen nosto) on siis selvästi vaikutusta seittiruven
muodostukseen.
Seittirupinen siemen vai seittinen maa tartuntalähteenä?
Vuonna 1999 aloitettiin maan tartutuskoe, jossa
toiselle lohkolle istutettiin mahdollisimman seittirupisia
mukuloita ja toiselle samoista seittirupisista eristä
valikoituja seittiruvettomia mukuloita, jotka lisäksi
upotuspeitattiin Moncutilla. Tarkoituksena oli samalla tutkia
laajalla materiaalilla seitin vaikutuksia perunan kasvuun.
Koealueella oli ollut viimeksi perunaa kertaalleen noin 10
vuotta aikaisemmin.
Seuraavana vuonna tartuntaa vahvistettiin uusimalla
koe ihan samanlaisena. Kolmantena tutkimusvuonna (2001)
seittirupisella siemenellä kahteen kertaan tartutetulle
lohkolle ja viereen uudelle neitseelliselle lohkolle
istutettiin sertifioitua, upotuspeitattua siementä. Näin päästiin
näkemään pelkän maaperässä olevan seittitartunnan
vaikutukset. Varsisto hävitettiin joka vuosi
elo‑syyskuun vaihteessa Reglonella, ja sato nostettiin
noin kolmen viikon kuluttua siitä. Näin menetellen pyrittiin
maksimoimaan seittiruven määrä sacossa.
Seittirupinen siemen tuotti ensimmäisenä vuonna
neitseellisessä maassa voimakkaasti seittirupisen sadon. Maa
saastui jo vuodessa niin pahoin seittiin, että lisätartutuksella
seuraavana kesänä ei saatu enää voimakkaampaa
seittirupisuutta aikaan. Päinvastoin, maahan saattoi kehittyä
nopeasti antagonismia (vastavaikutusta), joka rajoitti hieman
seittiruven muodostumista jo toisena koevuonna. Pelkkä
maatartunta pystyi kolmantena koevuonna aiheuttamaan terveellä,
peitatulla siemenellä tuotetun sadon voimakkaan
seittirupisuuden.
Myös seittiruvettomaksi valikoitu peitattu siemen
saastutti maan jo yhdessä kesässä pahoin. Seittirupea
muodostui tällä terveemmällä siemenellä viljellyllä
lohkolla jo toisena koevuonna yhtä paljon kuin
seittirupisella siemenellä viljellyssä maassa. Myös
vertailun vuoksi lohkolle istutetun peitatun sertifioidun
siemenen satoon muodostui saman verran seittirupea, joten
tartunta oli mitä ilmeisimmin peräisin maasta.
Viljelykierrolla ja lajikkeella merkitystä
Seitin määrä maassa lisääntyy ilmeisesti hyvin
helposti sellaiselle tasolle, että seittiruven kanssa tulee
ongelmia. Tämä asettaa suuret vaatimukset siementuotannossa
noudatettavalle viljelykierrolle ja vähintään yhtä paljon
paineita sellaisten varsistonhävitys ja nostomenetelmien
kehittämiselle, että tartunta ei kehity seittiruveksi.
Seittiruvettomien siemenmukuloiden valinta
seittirupisesta erästä ja niiden peittaus ei siis estänyt
kokonaan seittiruven muodostumista satoon uudessa perunamaassa
ensimmäisenä koevuonna. Myöskään kolmantena koevuotena
viljelyyn otetulla uudella neitseellisellä lohkolla edes
peitatun sertifioidun siemenen käyttö ei eliminoinut
kokonaan seittirupea.
Eri perunaerillä terveiden mukuloiden valikointi
ja peittaus toimi hieman eri tehokkuudella. Eri lajikkeiden
siemenerissä saattoi olla vaihtelevia määriä piilevää
seittitartuntaa, jota peittaus ei pystynyt kolkonaan
eliminoimaan. Upotuspeittauksen teho saattaa vaihdella mukulan
pinnan karkeuden mukaan. Toisten erien ja lajikkeiden pintaan
saattaa tarttua enemmän ainetta. Esimerkiksi peittauksen hyvä
teho Kultaan voisi selittyä juuri tällä.
Peitattujen sertifioitujen erien sadon
seittirupisuudessa uudessa neitseellisessä maassa oli
vaihtelua kolmantena koevuonna Erot näyttäisivät tässä
tapauksessa johtuneen lähinnä lajikkeiden aikaisuuseroista.
Myöhäisissä Venlassa ja Appellissa oli vähiten
seittirupea, ja aikaisimmat lajikkeet Amazone, Sabina ja
Columbo olivat toisessa ääripäässä.
Peittauksen vaikutus maatartuntaan
2001 selvitettiin myös erilaisten peittauskäsittelyjen
vaikutusta seittiin, kun tartunta oli peräisin maasta.
Peittaus ei vaikuttanut voimakkaasti seitin tartuttaman maan
sadon seittirupisuuteen, laitettinpa aine (Moncut)
upotuspeittauksella siemenen pintaan, maahan siemenperunan ympärille
tai molemmilla tavoin (tuplakäsittely). Korkeintaan pahoin
seittirupisten osuus saattoi hieman laskea.
Neitseellisessä maassa peittaus näytti vähentävän
seittirupisuutta. Sekä siemenen upotuspeittaus että maan käsittely
poistivat pahoin seittirupiset sadosta ja tuplakäsittely
poisti seittirupiset lähes tyystin. Sekä siemenerässä että
neitseellisessä maassa oli ilmeisesti hieman seittitartuntaa
joka saatiin eliminoitua, kun ainetta laitettiin sekä
siemenen pintaan että maahan sadon kasvuympäristöön.
Tuplakäsittelyn positiivinen vaikutus saattoi tietenkin
johtua pelkästään siitäkin, että ainetta tuli myöskin
tuplamäärä.
Lääkkeitä seittiruven torjuntaan
Näistä tuloksista löytyy mielestäni runsaasti
apuja seittiruven torjuntaan siemenperunasta. Nykyinen
siementuotantostrategia, jossa pyritään mahdollisimman hyväkuoriseen
satoon, ja se pyritään saamaan aikaan varsiston
kemiallisella hävityksellä ja perunan seisottamisella
maassa, lyö seitin torjuntaa railakkaasti korvalliselle.
Olisikin ehkä syytä kysyä, mitä tarkoitusta nykyinen
strategia oikein palvelee? Ei ainakaan perunaseitin, eikä kai
yhtään enempää minkään muunkaan perunan taudin
torjuntaa.
|
