Paavon Perunasivu

Perunalajikkeen valintaperusteista

 Ahvenniemi, P.  Pelto-Pirkan Pääiväntieto 1989:108-110.

Perunan siemen suositellaan nykyisin uusittavan kahden vuoden välein. Samassa yhteydessä on hyvä tilaisuus myös lajikkeen vaihtoon, jos nykyinen ei täysin tyydytä. Mutta mitä asioita lajikkeen valinnassa pitäisi sitten ottaa huomioon?  

Kaikkein ensimmäinen seikka, mikä on otettava huomioon perunalajiketta valittaessa on se mihin käyttötarkoitukseen sato tulee. Erilaisia mahdollisuuksia on ruokaperunan viljely, ruokateollisuusperunan viljely ranskanperunan, perunahiutaleiden, perunalastun tai erilaisten annosperunoiden raaka-aineeksi, tärkkelysperunan viljely tai sadon käyttö kokonaan omassa kotitaloudessa, jolloin viljely on palstaviljelyn luonteista.

Neljä lajikeryhmää kotitalouteen

Kotitalouskäytössä voidaan erottaa toisistaan neljä selkeästi erityyppistä lajikeryhmää, nimittäin varhaisperunat kiinteämaltoiset salaattiperunat, yleisperunat ja jauhoiset muusiperunat. Lajikkeen jauhoisuus lisääntyy siirryttäessä ryhmästä toiseen ja johtuu lähes yksiselitteisesti tärkkelyspitoisuuden lisääntymisestä. Hyvän ruokaperunan ominaisuuksia on käyttötarkoituksen mukaisen jauhoisuuden lisäksi hyvä ulkoinen laatu ja keittolaatu. Ulkoisen laadun kriteerejä on mukulan muoto, silmien syvyys, kuoren väri ja paksuus sekä se, että peruna on oikeaa kokoa juuri siihen käyttötarkoitukseen, mihin se on ajateltu. Ulkoiseen laatuun liittyvät myös erilaiset tautien ja sopimattomien viljelyolojen aikaansaamat laatuvirheet.

Keittolaatua taas kuvaavat käsitteet jauhoisuus, rikkikiehuminen, vetistyminen ja raaka-  ja keittotummuminen. Myös perunan maku on tärkeä keittolaadun ominaisuus.

Varhaisperunat tärkkelysköyhiä

Tavallisimmat varhaisperunalajikkeemme ovat aikaisuusjärjestyksessä Barima, Timo, Ostara ja Siikli. Vähäisessä määrin viljellään lisäksi Ostaran aikaisuusluokkaa olevaa Amincaa. Lupaava lähivuosien tulokas on Svalöfin Silla, joka on hieman Barimaakin aikaisempi hyvänlaatuinen lajike.

Ainoastaan varhaisperunalajikkeet ehtivät kunnolla tuleentua lyhyessä kesässämme. Niinpä erityisesti ulkoiselta laadultaan hyvän Ostaran viljely myös talvikäyttöön on voimakkaasti lisääntymässä. Kaikkien varhaisperunalajikkeiden tärkkelypitoisuus jää kuitenkin liian alhaiseksi ja lajikkeet sen seurauksena keittolaadultaan heikoksi, jotta ne soveltuisivat laajaan talvikäyttöön.

Bintje ainoa salaattilajike

Bintje on tällä hetkellä ainoa kiinteämaltoinen, salaattiperunatyyppinen talviperunalajike. Bintje on arka erilaisille viotuksille, joten sitä tulisi viljellä mieluiten joka vuosi uudella siemenellä, vain parhailla hikevillä lohkoilla ja ehdottomasti vuoroviljelyssä.

Yleisperunoissakin on eroja

Eniten viljelty yleisperunalajike ja ruokaperunalajike yleensäkin on Rekord. Rekordin suosio johtuu ennen muuta sen vahvasta kuoresta, mikä antaa sille hyvän kolhunkestävyyden. Käyttölaadultaan Rekord ei ole mitenkään vakuuttava. Lajike on ulkonäöltään heikohko ja saa poikkeuksellisten viljelyolojen seurauksena herkästi laatuvikoja.

Uudentyyppisiä Rekordin korvaajia yleisperunana ovat Svalöfin Matilda ja Sabina ja hollantilaisen Agricon Hertha. Niillä kaikilla on hyvä keitto­ laatu ja ne ovat matalien silmien, soikean ulkomuodon ja vaalean, ohuen kuoren ansiosta erityisen käyttäjäystävällisiä. Sabinan keittoaika on hieman muita lajikkeita pitempi. Viljely­ominaisuuksiltaan nämä lajikkeet poikkeavat jossakin määrin toisistaan. Ominaisuuksiltaan yleisperunoiden joukkoon kuuluu myös Svalöfin Rosamunda, jota kuitenkin suositellaan erityisesti uuniperunaksi sekä kotimainen lajike Jaakko, joka aloittaa mukulanmuodostuksen muita talviperunoita aikaisemmin ja soveltuu siksi erityisen hyvin syyskesän ja syksyn käyttöön.

Muusiperunalla pitkä kaasvuaika

Jauhoisia muusiperunalajikkeita ovat Svalöfin Stina, kotimainen Pito ja maatiaislajike Puikula. Ne vaativat muita lajikkeita pitemmän kasvuajan ja hyötyvät toisaalta erityisen paljon siemenen idätyksestä. Ne ovat kaikki erittäin maukkaita lajikkeita. Varsinkin jos ne onnistuu keittämään kuoripäällisinä ilman rikkoontumista on niistä saatava makunautinto ehdoton.

Ruokateollisuuden laatuvaatimuksia

Ruokateollisuuden perunaraaka-aineen laatukriteerit ovat hyvin pitkälle samanlaisia kuin mitä asetetaan hyvälaatuiselle ruokaperunalle. Sen lisäksi ranskanperunaksi soveltuvan perunan tulisi olla erityisen iso­kokoista, mahdollisimman vähän keittotummumiselle altista ja sillä tulisi olla mahdollisimman alhainen pelkistävien sokerien pitoisuus. Parhaan laatuista ranskanperunaa saadaan Bintjestä, mutta sen puutteessa ranskanperuna valmistetaan suureksi osaksi Rekordista ja jossakin määrin Sabi­nasta. Perunalastun raaka-aineelta vaaditaan erityisesti korkeaa kuiva-ainepitoisuutta ja alhaista pelkistävien sokerien määrää. Tällä hetkellä kaikki perunalastu valmistetaan Saturnasta. Se on kuitenkin osoittautunut hyvin araksi moptop -virukselle, minkä johdosta korvaavaa lajiketta etsitään.

Perunahiutaleen raaka-aineen erityisvaatimuksia on korkea kuiva-ainepitoisuus ja mahdollisimman vähäinen taipumus keittotummumiseen.

Tärkkelystä Saturnasta ja Posmosta

Tärkkelysteollisuuden ylivoimainen valtalajike on Saturna. Tärkkelyslajikkeelta vaaditaan erityisesti hyvää satoisuutta ja tärkkelyspitoisuutta. Saturnan lisäksi tärkkelystä valmistetaan Posmosta sekä tärkkelyspitoisista ruokaperunalajikkeista.

Rutonkestävyyttä palstaviljelijälle

Huomattava osa kotitalouksien käyttämästä perunasta tuoteaan alle puolen hehtaarin palsaviljelmillä. Niillä käytettävä vilelytekniikka poikkeaa huomatavasti normaalista esimerkiksi kemikaalien käytön, lannoituksen ja nostomenetelmien suheen. Lajikkeiksi soveltuvat erityiesti rutonkestävät lajikkeet, kuten Matilda, Hertha ja Stina. Palstaviljelmille sopiva ratkaisu olisi viljellä kolmea lajiketta; varhaisperunaa kesäkäyttöön ja paria erityyppistä talviperualajiketta.

Siemen kannattaa idättää

Kaiken edellä esitetyn lisäksi varteenotettavia seikkoja perualajiketta valittaessa on aikaiuus, satoisuus ja taudinkestäyys. Varhaisperunoita lukuunttamatta kaikki perunalajikeemme ovat oloihimme liian myöhäisiä, eli peruna ei ehdi uleentua ja muodostaa hyvää uorta ennen nostoa. Lajikkeiden myöhäisyys vaikuttaa useina kesinä myös saotasoa laskevasti. Niinpä hyvään laadulliseen ja määrälli seen tulokseen pääsemiseksi kaikki peruna tulisi idättää, eli pidentää perunan kasvukautta keinotekoisesti.

Taudit leviävät siemenestä

Lajikkeiden taudinkestävyyseroja selvitellään ohessa olevassa lajikekohtaisessa luettelossa. Merkittäviä perunan tauteja ja tuholaisia ovat virustaudit, perunarutto, tyvimätä/märkämätä, Phoma- ja Fusarium-sienten aiheuttamat varastotaudit, perunaseitti sekä vaaralliset kasvintuhoojat perunasyöpä, peruna-ankeroinen ja rengasmätä.Eri lajikkeissa on taudinkestävyyttä kaikkia näitä kasvintuhoojia vastaan, mutta riittävän hyvä tulos saavutetaan yleensä vasta, kun mahdollisimman hyvä taudinkestävyys yhdistetään oikeaan viljelytekniikkaan.

Tässä mielessä on erityisesti kaksi seikkaa otettava huomioon. Useimmat perunan taudit iskeytyvät satoon sairaasta siemenperunasta käsin. Siksi riittävän usein tapahtuva siemenen uusiminen on ehdottomasti tärkein tekijä tautien torjunnassa. Samaa siemenerää tulisi viljellä tilalla korkeintaan kaksi vuotta.Toinen tärkeä seikka on vuoroviljely. Vaaralliset kasvintuhoojat, kuten ankeroinen ja moptop virus ovat maalevintäisiä, ja ainoa tehokas torjuntakeino on kestävien lajikkeiden viljely yhdistettynä kasvinvuorotukseen.