Kotipuutarhurin perunaopas

Lajikkeet

 

  1. Käytä mahdollisimman rutonkestäviä lajikkeita

  2. Valitse lajikkeet käyttötarkoituksen mukaan

  3. Käytä aikaisuudeltaan erilaisia lajikkeita

Lajikevalinta on yksi tärkeimmistä toimenpiteistä palstaviljelyä suunniteltaessa. Ehkä kaikkein tärkein valintakriteeri on lajikkeen rutonkestävyys, koska kemiallista ruton torjuntaa ei usein haluta suorittaa.

Koska rutto tulee ja vie varret nykyään hyvin aikaisin, lajikkeen rutonkestävyyden ohella myös se, että se on aikainen ja tekee nopeasti isoja mukuloita, on tärkeää.

Erityisen tärkeää lajikkeen aikaisuus on luonollisesti silloin, kun perunaa viljellään tarkoituksella päästä nauttimaan oman pellon antimista mahdollisimman nopeasti. Useamman aikaisuudeltaan erilaisen lajikkeen käyttö takaa mahdollisimman sopivan kokoisen perunan koko kesäajaksi.

Myös perunan käyttötarkoitus olisi hyvä ottaa huomioon lajiketta valittaessa. Ennen kaikkea perunan keittolaatuun liittyvät seikat ovat tällöin valintaperusteena. Myös lajikkeen makuasioiden tulee olla kunnossa.

Lajikkeen tulisi tehdä virheetöntä satoa, jotta sadon ulkoinen laatu ja sen myötä perunan käytettävyys olisi hyvä ja hävikki mahdollisimman pieni.

Koska peruna on mieluista ruokaa monelle mikrobille ja ötökälle, on myös lajikkeen hyvä tautien ja tuholaisten kestävyys tärkeää viljelyn onnistumiselle.

Lajikkeella täytyisi olla mahdollisimman hyvät viljelyominaisuudet. Sen tulisi olla sopivan aikainen siihen käyttötarkoitukseen mihin se on ajateltu ja sen pitää olla riittävän satoisa ja taudinkestävä.

Lajikkeiden saatavuus nousee usein ongelmaksi. Onneksi sentään melko useasta lajikkeesta löytyy puutarhakaupoista tervettä siementä pienpakkauksissa.

Maku

Oman pellon perunan odotetaan olevan erityisen hyvänmakuista ja se lienee usein jopa tärkein syy koko vaivannäköön. Koska perunan hyvä maku yhdistyy usein mielikuvien tasolla johonkin tiettyyn lajikkeeseen, perunan maulla on keskeinen sija myös lajikevalinnassa. Mitään tutkittua tietoa lajikkeiden makueroista ei kuitenkaan ole saatavissa, koska perunan luontaista makua ei yleensä arvioida lajiketestauksessa, vaan ainoastaan makuvirheet. Maun suhteen tutkimus siis joutuu antamaan palstaviljelijälle vapaat kädet valita lajike omien mieltymysten mukaan. Onneksi makuasioista ei kannata kiistellä ja itse viljelty on joka tapauksessa aina sitä kaikkein maukkainta.

Aikaisuus

Perunan palstaviljelyä harrastetaan kai useimmiten siksi, että perunat halutaan hakea kesäaikaan omaan pellosta. Jo juhannuspöytään voi päästä kuokkimaan itse viljeltyä Timoa tai jotakin muuta hyvin aikaista lajiketta, kunhan viljelytekniikka on kohdallaan. Jo heinäkuulla sopivan kokoiseksi on kasvanut esimerkiksi Siikli tai jokin muu kesäperunalajike ja elokuusta eteenpäin myöhäisetkin lajikkeet ovat jo sopivan kokoisia. Niiden tärkkelyspitoisuus on korkeampi kuin varsinaisten varhaisperunoiden ja ne ovat siksi usein varhaisperunoita maukkaampia. Valitsemalla viljelyyn useampaa aikaisuudeltaan erilaista lajiketta pääsee näin nauttimaan oman pellon uudesta perunasta koko kesän ajan.

Lajikkeet luokitellaan niiden aikaisuuden perusteella neljään eri aikaisuusluokkaan,  aikaisiin, melko aikaisiin, melko myöhäisiin ja myöhäisiin lajikkeisiin. Näin karkea jako johtaa siihen, että kunkin luokan sisällä lajikkeiden välillä voi olla todellisuudessa kohtalaisen isojakin aikaisuuseroja.

Keittolaatu

Perunan haluaa tietenkin käyttäytyvän mallikkaasti niin siitä ruokaa valmistettaessa kuin myös valmiissa ruoassa, mikä tarkoittaa, että sillä tulee olla käyttötarkoitukseen sopiva keittolaatu.

Tärkein kriteeri on keitetyn perunan mallon rakenne, koska se ratkaisee, millaisiin ruokiin peruna soveltuu. Kaupan perunat on yleensä jaettu kolmeen keittotyyppiin, joita kutakin kuvaa oma värikoodi: kiinteät perunat ovat vihreässä pussissa, jauhoiset lajikkeet punaisessa pussissa ja siitä väliltä oleva sopivan jauhoiset keltaisessa.

Myös oman perunan viljelyssä kannattaa lajikevalinnoissa noudattaa tätä luokittelua ja viljellä useampaa jauhoisuudeltaan erilaista lajiketta, jolloin on aina käytettävissä eri perunaa erilaisiin ruokiin. Keittolaatuun liittyy toki muitakin perunan laatuominaisuuksia, joihin voi vaikuttaa lajikevalinnalla, kuten erilaiset tummumisreaktiot.

Ulkoinen laatu

Perunan ulkoinen laatu on yhdistelmä lajikkeen luontaisista mukulaominaisuuksista, kuten mukulan muoto, silmien syvyys ja kuoren väri, ja erilaisista laatuvioista. Laatuviat ovat useimmiten seurausta siitä, että lajikkeisiin liittyy tiettyjä luontaisia arkuuksia, kuten taipumus saada kasvuhalkeamia tai kasvaa ontoksi tai vihertyä. Laatuvikojen puhkeaminen on usein seurausta epäsuotuisten kasvuolojen ja tiettyjen tautien, kuten perunaseitin, aiheuttamista kasvuhäiriöistä. Koska siis sekä lajikkeiden luontaiset mukulaominaisuudet että niiden herkkyys saada erilaisia vikoja vaihtelee, voi lajikevalinnalla luonnollisesti vaikuttaa paljon siihen, millaista laatua pellosta nousee.

Taudinkestävyys

Tautien aiheuttamat suorat mukulavioitukset ovat toinen perunan laatua heikentävä seikka. Märkämätäbakteerit voivat mädättää mukuloita tai niissä voi olla ruton tai varastotautien aiheuttamia maltoon ulottuvia tautilaikkuja, tai mallossa voi olla maltokaariviruksen aiheuttamia renkaita ja kaaria. Tai aivan perunan kuorikerroksessa voi olla perunaruven tai harmaahilseen aiheuttamaa vioitusta. Lisäksi silloin tällöin esiintyy lukuisia muita  tautivioituksia. Perunan taudit esitellään tarkemmin  toisaalla.

 

Lajiketaulukko

Afra
Appell
Arielle
Asterix
Bintje
Blue Kongo
Columbo
Ditta
Fambo
Fontane
Hankkijan Timo
Idole
Inova
Kulta
Lady Claire
Lady Felicia
Matilda
Melody
Nicola
Pito
Puikula
Rikea
Rosamunda
Sabina
Siikli
Suvi
Van Gogh
Velox
Venla
Victoria

Tarkennettu
lajikevalinta