Kotipuutarhurin perunaopas

Perunarutto

Taudinaiheuttaja: Phytopthora infestans -munasieni. Lasketaan nykyisin kuuluvaksi sukasiimaisten eliökuntaan, joka on hyvin etäistä sukua aidoille sienille.

Merkitys

Perunarutto on kaikkein merkittävin perunan tauti. Viimeisten parin vuosikymmenen aikana Euroopassa ja myös Suomessa on yleistynyt ruton suvullinen muoto, minkä seurauksena ruton aiheuttamat ongelmat ovat vielä entisestäänkin kasvaneet. Ruton ilmestyminen on aikaistunut jopa kuukaudella ja perunaa ammatikseen viljelevät joutuvat suorittamaan kemiallista rutotorjuntaa tuplasti enemmän kuin aikaisemmin.

Palstaviljelyssä ruton merkitys vielä korostuu, koska  kemiallista torjuntaa, joka torjuisi taudin tehokkaasti, ei usein haluta suorittaa. Rutontorjunnan laiminlyöminen ei ainoastaan vaaranna palstaviljelyn satoa vaan myös ammattiiviljelijöiden tuotannon ja pakottaa heidät lisäämään omia ruiskutuksiaan. Siellä täällä ammattiviljelijöiden perunapeltojen lomassa sijaitsevat palstaviljelmät toimivat nimittäin tehokkaina ilman kautta leviävän ruton tartuntalähteinä.

Oireet

Perunan lehtiin lmaantuu jo heinäkuun alussa tummanvihreitä, myöhemmin ruskettuvia laikkuja (vrt. viereinen kuva). Lehden alapinnalle tautilaikun ympärille muodostuu kostealla säällä vaaleanharmaata härmämäistä nukkaa, joka koostuu sieni-itiöitä muodostavista ns. kuromankannattimista. Itiöt irtaantuvat ilmaan levittäen tautia edelleen tai huuhtoutuvat sadeveden mukana maahan tartuttamaan mukuloita. 

Koska uusi suvullinen perunaruton muoto säilyy useita vuosia maassa munaitiöinä, ensimmäiset ruttolaikut syntyvät usein perunakasvin alimpiin lehtiin, jotka saavat taudin joutuessaan kosketuksiin saastuneen maan kanssa. Ruttolaikkuja on usein eniten juuri perunan alalehdillä myös siksi, että siellä kasvuston sisässä vallitsee rutolle otollsimmat kosteat olosuhteet.

Maahan huuhtoutuneet ruttoitiöt aiheuttavat mukularuttoa, joka vioittaa perunan pintakerroksia värjäten mukulan mallon pinnasta lähtien sentin parin syvyyteen asti punertavan ruskeaksi (vrt. viereinen kuva). Ruttoiset mukulat ovat ihmisravinnoksi kelpaamattomia. Rutto voi tarttua mukuloihin myös perunaa nostettaessa, jos varsistossa on ruttolaikkuja, koska myös ruttoitiöitä on silloin runsaasti liikkeellä.

Taudin säilyminen ja leviäminen

Ruttosieni siirtyy kasvukaudesta toiseen pääasiassa siemenperunan mukana, mutta myös pellossa talvehtivissa mukuloissa tai esimerkiksi kompostissa hengissä säilyneissä perunoissa.

Viime vuosina yleistynyt uusi ruton tartuntalähde on jopa 4-5 vuotta maassa säilyvät munaitiöt. Ne ovat seurausta ruton kahden eri pariutumistyypin risteytymisestä, mikä tapahtuu kasvin lehdissä eri tyyppiä olevien rihmastojen kohdatessa. Kestävät munaitiöt joutuvat ruttoisten kasvinjätteiden mukana maahan. Mitä pahemmin ruttoiseksi varsisto pääsee kehittymään, sitä varmemmin myös munaitiöitä muodostuu.

Varsien nyhtäminen tai katkaiseminen ja poiskuljetus penkkien päältä, jotta lehdissä piilevät munaitiöt eivät joudu maahan seuraavien vuosien tartuntalähteeksi, tulisi olla aivan itsestään selvä rutiinitoimenpide palstaviljelyssä.

Munaitiöistä peräisin oleva rutto voi tartuttaa maasta käsin perunan lehtiä jo heti perunan pintaantulosta lähtien. Ruton ilmaantuminen perunakasvustoihin on siten aikaistunut jopa kuukaudella vielä parikymmentä vuotta sitten vallinneeseen tilanteeseen verrattuna. Munaitiöiden itäminen maassa edellyttää kuitenkin, että maa on riittävän pitkään märkänä. Kuiva kesäkuu saattaa siten siirtää ruton alkamista jopa pari kolme viikkoa myöhäisemmäksi.

Myöhemmin kesällä rutto etenee kasvustossa ja perunapellosta toiseen ilman kautta. Sade huuhtelee itiöitä lehtien ruttolaikuista maahan, jossa ne kulkeutuvat veden mukana mukuloiden pinnalle tartuttaen taudin niihin.

Ruttoitiöstä (=kuroma) muodostuu lehden pinnalla viileissä (alle 18 astetta), kosteissa oloissa 6-8 liikuntakykyistä parveiluitiötä (=zoospori). Parveiluitiö tunkeutuu kasvin pintasolukkoon joko suoraa pinnan läpi tai ilmarakojen kautta. Korkeassa lämpötilassa (yli 21 astetta) ruttoitiöstä muodostuu suoraan iturihma  ilman parveiluitiövaihetta.

Lehden alapinnalle ruttolaikun reunoille kasvaa kuromankannattimia, joihin muodostuvat kuromat levittävät tautia edelleen. Kuromia syntyy muutaman päivän kuluttua infektiosta, kosteissa oloissa (suht.kosteus>90 %) ja riittävässä lämmössä (optimi 18-22 astetta). Kuromat ovat hyvin kevyitä ja voivat levitä ilmavirtausten mukana jopa maasta toiseen.

Ruton torjunta

  1. Jos kemiallista ruton torjuntaa ei halua käyttää, nousee mahdollisimman kestävän lajikkeen käyttö tärkeimmäksi torjuntatoimenpiteeksi. Valitettavasti kuitenkin vain muutama lajike kestää edes joten kuten ilman ruttoruiskutuksia. Tällaisia ovat vanhoista lajikkeista lähinnä Appell, Suvi ja Matilda ja uudemmista ehkä Opera. Kaikkien muiden lajikkeiden lehtiruton kestävyys on korkeintaan välttävä. Lajikkeiden mukularuton kestävyys on suhteellisesti ottaen lehtiruton kestävyyttä parempi.

  2. Varhaisperunat ovat yleensä hyvin rutonarkoja, mutta niiden mukulat kasvavat toisaalta nopeasti kokoa ja ehtivät siksi paremmin tuottamaan riittävästi satoa ennen ruton puhkeamista. Mahdollisimman aikaisten lajikkeiden viljely on siksi suositeltavaa.

  3. Palstaviljelyssä kannattaa suosia lajikkeita, jotka tekevät mahdollisimman isokokoisia mukuloita, jotka siten kasvavat riittävän isoiksi nopeasti, ennen kuin rutto ehtii tuhota varsiston ja pysäyttää kasvun.

  4. Peruna kannattaa istuttaa palstaviljelyssä suhteellisen harvaan, koska se kasvaa silloin nopeammin kokoa ja ehtii kasvaa riittävän kookkaaksi ennen ruton tuloa. Suhteellisen harva, ilmava kasvusto pysyy myös kuivempana ja olosuhteet ruton lisääntymiselle ovat hieman epäedullisemmat.

  5. Istuuttamalla peruna mahdollisimman aikaisin ja hyvin idätetyllä siemenellä pystyy jouduttamaan merkittävästi sadonmuodostusta, jolloin peruna ehtii kasvaa mahdollisimman kookkaaksi ennen ruton saapumista.

  6. Suhteellisen syvä istutus ja iso teräväharjainen penkki estää sateen maahan huuhtomien ruttoitiöiden kulkeutumista mukuloihin ja torjuu siten mukularuttoa.

  7. Perunan viljeleminen hyvässä vuoroviljelyssä, korkeintaan 4-5 vuoden välein, on keskeinen torjuntakeino, koska se poistaa maatartunnan riskin. Maasta käsin iskevä rutto alkaa tuhotyönsä hyvin aikaisin.

  8. Terve, rutoton siemenperuna hidastaa taudin leviämistä kasvuston sisältä käsin ja siten sekä myöhäistää taudin ilmestymistä että hidastaa sen kehittymistä epidemiaksi.

  9. Varsiston poisto vähintään viikkoa ennen nostoa estää noston yhteydessä tapahtuvan mukulatartunnan. Varsisto pitäisi poistaa melko nopeasti ruton ilmaantumisen jälkeen siitäkin syystä, että se pysäyttää ruton leviämisen ilman kautta muiden viljelijöiden perunaan.

  10. Varsiston nyhtäminen tai katkaisu ja kuljettaminen pois pellolta estää munaitiöitä joutumasta maahan seuraavien vuosien tartuntalähteeksi.

  11. Perunan nopea kuivaaminen heti noston jälkeen vähentää mukularuton riskiä. Kuivaaminen tapahtuu kätevimmin jättämällä perunat aurinkoisena päivänä tunnin parin ajaksi pellon pintaan.

  12. Kemiallinen torjunta muodostaa ammattiviljelijöiden rutontorjunnan perustan. Riittävän aikainen ensimmäinen ruiskutus jo heti heinäkuun alussa on kaikkein tärkeintä. Ruiskutuksen tarkoitushan on suojata perunanvarsisto rutolta ennakolta. Myös kotipuutarhurin kannattaisi suojata erityisesti varastoitavan perunan rutolta muutamalla melko kätevästi suoritettavalla ruttoruiskutuksella.
Taudit
 
Perunarutto
Perunarupi
Tyvimätä
Perunaseitti
Kuivamädät
Harmaahilse
Maltokaariviroosi
Virustaudit
Muut kasvitaudit

Tuholaiset
 
Rikkakasvit

Kasvitautitietokanta:
Perunarutto

Kemiallinen
rutontorjunta