Kotipuutarhurin perunaopas

Siemenperuna

1. Terve siemen on paras takuu viljelyn onnistumiselle.
2. Käytä vain uutta tarkastettua siementä.
3. Hanki siemen heti, kun sitä ilmestyy kauppoihin, jotta voit hallita sen itämistä.

Uusi terve siemen on perunanviljelyn a ja o, sillä lähes kaikki perunan taudit ja tuholaiset leviävät juuri siemenperunan mukana. Omaa edellisen kesän perunaa ei yleensä ole edes jäljellä keväällä tai se on niin pahoin itänyttä, ettei sitä kannata käyttää siemeneksi.

Terve siemen edesauttaa nopeaa kasvua, jolloin peruna ehtii helpommin saavuttaa riittävän mukulakoon ja sadon määrän ennen kuin perunarutto tuhoaa varsiston. Myös perunan ulkonäkö ja ulkoinen ja sisäinen laatu ja jopa keittolaatu paranee ja tasoittuu terveellä siemenellä. Siis, joka kevät kannattaa hankkia uusi siemen.

Uusi sertifioitu siemen vuosittain

Puutarhaliikkeiden ja maatalouskauppojen siemenperuna on aina ns. sertifioitua siementä, jonka tuotanto on tapahtunut viranomaisten valvonnassa ja jonka terveys on todettu tarkastuksissa moitteettomaksi. Pakkauksesta löytyy aina vakuustodistus, josta näkyy erän tunnistetiedot ja muun muassa siemenkoko. Se kannattaa säilyttää, jotta siementuottaja ja pakkaaja voidaan jäljittää ongelmatilanteessa.

Siementuotannon valvontaa suorittaa Ruokaviraston Kasvintuotannon osaston Siemenyksikkö. Sertifioidun siemenen kantasiemenen tulee olla tautivapaata. Siementä saa tuottaa samalla lohkolla vain joka kolmas vuosi. Tuotannossa ei saa esiintyä lainkaan vaarallisia kasvintuhoojia, kuten  peruna-ankeroista, perynasyöpää tai vaaleaa tai tummaa rengasmätää. Muista kasvitaudeista tyvimätää ja virustauteja saa esiintyä kasvustossa korkeintaan 2 %. Valmiiksi pakatulle siemenelle tehdään lopuksi varastotarkastus, jossa erilaisille mukulavioituksille on määrätty toleranssit.

Siemen kannattaa vaihtaa joka vuosi, koska käytännöllisesti katsoen kaikki merkittävät perunan taudit leviävät siemenperunan mukana. Lisäksi jotkut siemenperunan mukana leviävät taudit ja tuholaiset, kuten peruna-ankeroinen, perunasyöpä ja maltokaarivirus, voivat jäädä peltoon jopa vuosikymmeniksi sinne kerran päästyään. Perunarutto ja perunaseitti selviävät maassa 4-5 vuotta ilman perunaa ja harmaahilsekin muutaman vuoden.

Tarkastetun siemenen ongelmakohdat

Terveen siemenen tuotannossa on toki joitakin aukkoja, jotka vaativat myös kotipuutarhureilta tarkkuutta. Nämä alla mainitut suhteellisen harvoin esiintyvät heikkoudet ovat kuitenkin merkitykseltään vähäpätöisiä uuden siemnperunan tuomiin etuihin verrattuna. Niistä on kuitenkin hyvä olla tietoinen, jotta tunnistaa ne, osaa reagoida asianmukaisella tavalla ja voi esimekiksi reklamoida niistä siemenen myyneelle taholle.

Ensiksi, perunaseiittiä aiheuttavan seittiruven hyväksymisraja on siemenerän laatutarkastuksessa suhteellisen salliva. Koska oman perunamaan pitäminen täysin perunaseitittömänä on kotipuutarhurille ensiarvoisen tärkeää, myös sertifioitu siemen kannattaa käydä läpi mukula mukulalta ja poistaa vähänkin seittirupiset siemenmukulat. Jos siemenssä on edes vähän seittirupea, seittisieni tartuttaa aina jollakin tavalla perunakasvia ja vähintäänkin muodostaa satoon uutta seittirupea. Seitti voi silloin jäädä maahan kasvinosien mukana kestorihmastona tai maahan jäävien mukuloiden pinnoilla seittirupena, ja tartuttaa seuraavina vuosina perunaa maasta käsin.

Toiseksi, joissakin siemennerissä voi olla piilevänä tyvimätäbakteeria, joka näkyy vasta kasvustossa, kun se puhkeaa tyvimädäksi. Siementuotannossa piilevänä esiintyvän tyvimädän nollatoleranssin saavuttaminen on käytännöllisesti katsoen mahdotonta. Tyvimätäiset kasvit kannattaa poistaa mukuloineen, jos löytääsellaisia kesällä kasvustosta. Onneksi tyvimätäbakteeri ei pysty talvehtimaan maassa eikä siten tartuta maan kautta seuraavien vuosien perunaa.

Kolmas mahdollinen uuden siemenperunan ongelma on Boeremia-sienen (aikaisemmin Phoma) aiheuttama kuoppalaho, ns. kuivamätä, joka onneksi puhkeaa uuteen satoon vasta varastokauden aikana. Koska Phoma-tartuntakaan ei säily maassa seuraavaan vuoteen ja kotipuutarhuri harvoin varastoi suuria määriä perunnasadostaan, taudista on harvoin suurta käytännön haittaa. Kuoppalahoiset mukulat kannattaa kuitenkin poistaa siemenerästä, koska sairaasta mukulasta kasvaneeseen kasviin voi puhjeta kesällä tyvimätä.

Siementä  pienpakkauksessa                                                                    

Tervettä siementä löytyy hyvin varustetuista puutarhamyymälöistä ja maatalouskaupoista, joilla on myynnissä useista eri lajikkeista siementä palstaviljelijälle sopivan kokoisissa pakkauksissa. Lajiketarjonnassa ja myös pakkauskoossa voi olla liikekohtaisia eroja, joten sopivaa määrää suosikkilajikkeitaan voi joutua metsästämään useammasta eri myymälästä.

Kuten toisaalla lajikevalinnan yhteydessä esitetään, siementä kannattaa hankkia pieni määriä useammasta aikaisuudeltaan ja käyttöominaisuuksiltaan erilaisesta lajikkeesta, jolloin saa juuri sopivaa perunaa vuoden eri aikoina ja eri käyttötarkoituksiin. Suhteellisen aikaisia lajikkeita kannattaa suosia siksi, että ne ehtivät tuottaa paremmin riittävän sadon ennen kuin perunarutto keskeyttää perunan kasvun.

Oheessa on luettelo tänä keväänä (2026) siemenliikkeistä löytytyvistä lajikkeista. Olen ryhmitellyt ne lajikkeen aikaisuuden mukaan neljään ryhmään ja sen lisäksi merkinnyt odotettavissa olevan keitetyn perunan mallon rakennetta kuvaavan värikoodin. Se riippuu tietenkin lajikkeen ohella myös viljelyolosuhteista. Taulukossa näkyy myös kunkin lajikkeen kotimaisen edustajan nimi.

Lajikenimeä klikkaamalla pääsee kunkin lajikkeen tietosivulle, tekemiini "lajikekortteihin", joissa on kerrottu lajikkeen tärkeimmät ominaisuudet, ja niiden linkkien kautta lajike-edustajan tai jalostajan lajiketietoihin ja viljelyohjeisiin. Korteista löytyy myös linkki European cultivated potato databaseen, josta löytyy tietoja lajikkeen ominaisuuksista ja esimerkiksi risteytystausta monen sukupolven päähän (Pedigre history).

Pienpakkauksetkin voivat olla pienkäyttäjälle, joka haluaisi kokeilla puutarhatilkullaan useampaa erityyppistä lajiketta, liian kookkaita. Hankinnassa kannattaisikin suosia naapuriyhteistyötä ja jakaa pakkauksen siementä useamman kesken. Tosin vahvat yksilölliset lajikemieltymykset voivat joskus olla tämän esteenä.

Milloin siemen pitäisi hankkia?

Siemen kannattaa ostaa heti, kun sitä saapuu myymälöihin, ensimmäiset erät varhaisperunoita jo maaliskuun puolella. Näin saa varhaisperunan siemen kotiin itämään mahdollisimman aikaisin ja muun siemenen pois kaupan lämpimästä myyntitilasta, jossa se usein ehtii itää liikaa. Hallitulla idätyksellä kotona pystyt antamaan siemenelle sopivan määrän lämpöä ja riittävästi valoa vihreiden ja kasvuvoimaisten itujen aikaansaamiseksi (kuva alla, vasen osa).

Lämpimässä kauppatilassa itäneen siemenen (kuva alla, oikea osa) voi toki istuttaa suoraan peltoon, kunhan varoo itujen katkeamista. Siemenen käsittely liikkeissä myös vaihtelee suuresti. Osa siemenistä saattaa lojua lämpimässä kauppatilassa parikin kuukautta, jolloin ne ehtivät itää yli-ikäisiksi ja menettää osan satopotentiaalistaan, osa voi olla vielä toukokuussa juuri kylmävarastosta kauppatilaan siirrettyä lähes itämätöntä.

Siemenen käsittely kotona

Kaupasta hankitut uudet siemenet, paitsi varhaisperunat, joiden idätys kannattaa aloittaa heti,, pitäisi laittaa heti mahdollisimman viileään paikkaan, esimerkiksi kylmiöön, jos sellainen on olemassa, ja ottaa lämpimään itämään vasta pari viikkoa ennen oletettua istutusaikaa. Lämmittämättömien ulkorakennusten lämpötila alkaa pysyä jo huhtikuussa plussan puolella, joten uudet siemenperunat voi säilyttää melko turvallisesti myös siellä. Lämpötilaa kannattaa tietysti seurata ja ehkä siirtää siemenet lämpimään pakkasöiksi.

Muu siemen

Jos jostakin kiinnostavasta lajikkeesta ei löydy siementä alan liikkeistä, sitä voi tietenkin myös tiedustella tutulta perunanviljelijältä. Viljelijältä kannattaa pyytää sellaista siementä, jonka hän on hankkinut samana keväänä tai siitä korkeintaan kertaalleen lisättyä omaa siementä. Se on yleensä riittävä takuu siemenen terveydestä. Perunaa, jonka viljelijä myy ruokaperunana tulisi sen sijaan välttää, koska maa, jossa kyseinen peruna on viljelty, on todennäköisesti ollut melko huonossa viljelykierrossa ja perunassa voi siksi piillä erinäisiä taudinaiheuttajia. Sama koskee tietysti myös kaikkea kaupan ruokaperunaa.

Siemeneksi voi tietysti käyttää myös omaa edellisen kesän satoa, edellyttäen että se on tuotettu terveellä siemenellä ja on viljelty viljelykierrossa, eikä se ole liian itänyttä. Koska perunaerän tautisuus kuitenkin pyrkii koko ajan lisääntymään, itse lisättyä siementä kannattaa käyttää korkeintaan kertaalleen ja hankkia taas viimeistään seuraavana vuonna kaupasta uutta tarkastettua siementä.

Suurten tautiriskien vuoksi on hyvin arveluttavaa käyttää toisen palstavijelijän edellisen kesän satoa siemenksi. Pahinta on, että tällaisen siemenen mukana peltoon voi saada jonkin vaarallinen kasvintuhoojan, kuten peruna-ankeroisen tai perunasyövän. Juuri vanhat puutarhapalstat, joilla on saatettu viljellä tosi pitkään samassa paikassa perunaa, ja joilla on vuosien saatossa ehditty käyttää mitä moninaisimpia siemeneriä, ovat tunnetusti lähes ainoita näiden vaarallisten tautien ja tuholaisten piileskelypaikkoja. Eikä pitkään maassa säilyvä maltokaariviruskaan, jonka voi myös saada epämääräisen siemenerän myötäjäisenä, ole kovin hauska kaveri omassa perunamaassa.

Tämä varoittelu voi tuntua liioittelulta, mutta se perustuu vankmkaan näkemykseen, että suurin osa perunanviljelyn ongelmista todellakin liittyy huonoon siemenperunaan.