Kotipuutarhurin perunaopas

Tavallinen perunarupi

Taudinaiheuttaja: Streptomyces scabies ja Streptomyces turgidiscabies -bakteerit.

Merkitys

Perunarupi lienee yleisin perunan tauti Suomessa, vaikka se ei merkittävyydessä yllä esimerkiksi perunaruton tasolle. Rupea esiintyy erityisen runsaasti karkeilla maalajeilla, suhteellisen korkeassa pH:ssa ja kuivina kesinä. Rupi heikentää mukuloiden ulkonäköä ja lisää kuorintatappioita. Sadon määrään se sen sijaan ei useimmiten vaikuta eikä rupinen mukula ole mitenkään terveydelle haitallinen. Ruvesta pääsee helposti eroon kuorimalla perunan.

Oireet

Rupibakteeri tunkeutuu aivan pieniin, vasta noin herneen kokoisiin mukuloihin, pinnan ilmarakojen kautta, ennen kuin ne ehtivät muuttua bakteeria läpäisemättömiksi korkkihuokosiksi. Solukkoon  päästyään rupibakteeri tappaa erittämillään takstomiineillä ympäröiviä soluja ja ärsyttää niitä epänormaalin voimakkaaseen kasvuun. Tästä aiheutuu mukulan pinnan lievää halkeilua mikä näkyy lopulta tyypillisinä rupilaikkuina. Ruven määrä näyttää usein lisääntyvän loppukesää kohti, mutta oikeastaan on kyse siitä, että perunan pinnan halkeilu vioittuneissa kohdissa pahenee mukulan kasvaessa nopeasti kokoa.

Koska ilmaraot toimivat rupibakteerien portteina mukulaan, rupi esiintyy tavallisesti melko säännöllisin välein sijaitsevina laikkuina. Ankarana ilmetessään se kuitenkin kattaa koko perunan pinnan, mutta ei silloinkaan ulotu kovin syvälle mukulan maltoon. Joskus rupea saattaa esiintyä vain toisessa päässä mukulaa tai vain kapeana vyönä mukulan ympäri. Silloin kyse on siitä, että maan kosteusolosuhteet ovat olleet infektiolle suotuisat vain sen mukulan osan ollessa taudinarassa kasvuvaiheessa. 

Perunaruvesta esiintyy toistakin muotoa, ns. verkkorupea. Sekin on Sreptomyces-bakteerien aiheuttama, mutta tarkkaa lajia ei tunneta. Myös perunaseittisieni saattaa aiheuttaa mukulaan rupea muistuttavaa pintavioitusta, jota kutsutaan kuorirosoksi.

Taudin säilyminen ja leviäminen

Rupibakteeri esiintyy yleisenä peltomaassa ja taudin määrä maassa lisääntyy, kun perunaa viljellään toistuvasti. Siemenperunan rupisuudella ei ole juurikaan vaikutusta sadon rupisuuteen, koska bakteeria on useimmiten yllin kyllin maassa. Bakteeri myös säilyy hyvin maassa ilman perunaakin eikä ole juuri toivoa saada sitä häviämään siitä hyvälläkään viljelykierrolla.

Rupibakteeri viihtyy parhaiten melko korkeassa maan pH:ssa ja kuivissa olosuhteissa. Kuivuus on haitallista mukulanmuodostuksen alussa, jolloin mukula on tartunnalle herkässä kasvuvaiheessa. Siksi sellaisina kesinä, jolloin on melko sateista juhannuksesta heinäkuun puoliväliin, rupea ei yleensä juuri muodostu.

Karkeilla, hyvin kivuudenaroilla mailla rupihaittaa saattaa ilmetä jo kun maan pH nousee yli 5.5:n, kun taas paremmin kosteutta säilyttävällä mailla peruna säästyy usein ruvelta vielä pH 6:ssa. Maan ilmavuutta lisäävien maanparannusaineiden käyttö saattaa lisätä rupiriskiä, samoin maan pH:ta nostava kalkitseminen tai tuhkan levitys peltoon.

Toinen tavallista perunarupea aiheuttava bakteeri, S. turgidiscabies, pystyy tartuttamaan perunan matalammassa pH:ssa kuin S. scabies, mutta lienee sitä harvinaisempi suomalaisessa perunamaassa. Verkkoruvelle suotuisat olosuhteet puolestaan ovat, ironista kyllä, täysin vastakkaiset tavalliselle perunaruvelle: verkkorupea muodostuu eniten märissä kasvuoloissa ja matalassa pH:ssa. Useimmat ruokaperunalajkkeet ovat onneksi melko kestäviä tätä perunaruven mutoa vastaan.

Lajikkeiden kestävyydessä tavallista perunarupea vastaan on merkittäviä eroja. Vanhoista lajikkeista kestävimpiä ovat Nicola, Kulta, Sabina, Van Gogh ja Idole.

Torjunta

  1. Paras torjuntakeino on mahdollisimman kestävien lajikkeiden käyttö.

  2. Maan kastelu mukulanmuodostuksen alussa  torjuu yleensä ruven täysin. Penkki kastellaan juhannuksen tienoilla läpimäräksi ja kastelu toistetaan pari kertaa viikon (kuivuudenarat maat) tai 10 vuorokauden (hikevät maat) välein. Viiden millin luonnonsade siirtää seuraavaa kastelukertaa vuorokaudella eteenpäin. Heinäkuun puolivälin jälkeen suoritetulla kastelulla ei enää juuri ole ruventorjuntavaikutusta, koska suurin osa mukulaa on silloin jo kehittynyt ohi taudinaran kasvuvaiheen. Kastelun tarkka aloitusajankohta riippuu lajikkeen aikaisuudesta, siitä miten se on idätetty, ja istutusajankohdasta, koska ne seikat vaikuttavat mukulanmuodostuksen alkamisajankohtaan. Kastelu täytyisi aloittaa tarkalleen silloin, kun kaikkein ensimmäiset mukulat alkavat muodosua maavarsien päihin.

  3. Suhteellisen matala pH ja hikevä, suhteellisen tiivis maalaji on eduksi ruven torjunnassa. Rupiongelmia alkaa vääjäämättä esiintyä, kun maan pH nousee yli kuuden, karkeilla maalajeilla jo muutaman kymmenyksen matalemmalla pH-tasolla. Karkeilla mailla penkin tiivistäminen saattaa olla eduksi, koska bakteerin viihtyvyys heikkenee.

  4. Ruvelle ei ole kemiallisia torjuntamenetelmiä.

Taudit
 
Perunarutto
Perunarupi
Tyvimätä
Perunaseitti
Kuivamädät
Harmaahilse
Maltokaariviroosi
Virustaudit
Muut kasvitaudit

Tuholaiset
 
Rikkakasvit

Kasvitautitietokanta:
Perunarupi