Kotipuutarhurin perunaopas

Kuivamädät

Taudinaiheuttaja: Phoma- ja Fusarium-sienet. Phoma-sienen aiheuttamaa vioitusta kutsutaan nykyään kuoppalahoksi ja Fusarium-sienten aiheuttamaa kurttulahoksi.

Merkitys

Kuivamätä on varastotauti. Mukuloihin alkaa muodostua tyypillisiä melko kuivia mätälaikkuja yleensä vasta parin kuukauden varastoinnin jälkeen. Kuivamätäsienet ovat haavaloisia, eli tauti lähtee liikkeelle mukulassa kolhujen kautta. Kuivamätätaudit olivat vielä 80-luvun alkupuolella yleisimpiä perunan tauteja. Siemenkantojen terveydentilan parantuminen on vähentänyt niiden merkitystä.

Oireet

Kuivamädän oireet alkavat siis näkyä varastoidussa perunassa parin kuukauden kuluttua nostosta. 
Phoma-sienten (yläkuva) aiheuttama vioitus ilmenee teräväreunaisina painumina mukulan pinnassa. Halkaistussa mukulassa sairas solukko on aluksi vaaleanruskea, myöhemmin musta. Vioittuneeseen solukkoon muodostuu yleensä aikaa myöten onkaloita, joita reunustaa vaalea sienikasvusto. Phomamädän mustia, pistemäisiä kuromapulloja muodostuu mukulan viottuneeseen kohtaan ja myös hyvin tuleentuneiden perunanvarsien tyviosaan.

Fusarium-sienten aiheuttama viotus mukulassa on "pehmeämpi" kuin Phoma-mädällä (alakuvat). Viottunut pinta rypistyy aikaa myöten rengasmaisiksi rypyiksi. Pintaan saattaa muodostua valkoista, myöhemmin punertuvaa sienirihmastoa. Viottunut malto on aluksi kosteaa ja tuoksuu usein miellyttävän makealta. Märkämätäbakteerit lähtevät usein kasvuun laikuissa, jolloin vioituksen haju pahenee.

Taudin säilyminen ja leviäminen

Kuivamätäsienet siirtyvät kasvukaudesta toiseen pääasiassa siemenperunassa. Sairaaseen siemeneen muodostuu sieni-itiöitä, jotka uivat maaveden mukana uusien mukuloiden pinnalle piileväksi tartunnaksi. Phomamätä muodostaa lisäksi tuleentuvien varsien tyviosaan itiöpulloja, joissa muodostuvat itiöt valuvat sateen mukana maahan ja mukuloiden pinnalle. Uudet perunat voivat saada tartunnan myöskin nostossa, kun ne joutuvat suoraan kontaktiin tautisten varsien tai siemenmukuloiden kanssa.

Kuivamädän muodostuminen edellyttää aina mukulan kolhiintumista, sillä tauti-itiöt pääsevät perunan pinnan läpi maltoon ainoastaan kolhun kautta. Phomamätä leviää lähes pelkästään siemenperunan mukana, kun taas Fusarium-lajit elävät myöskin maaperässä ja voivat tartuttaa perunaa suoraa sieltä käsin.

Phomamädän puhkeamiselle varastossa on otollisimmat olosuhteet matalassa 2-4 asteen lämmössä, eli juuri siinä lämpötilassa, missä peruna yleensä säilytetään. Fusarium-sienten optimilämpötila on hieman korkeampi, mutta nekin pystyvät kasvamaan normaalissa varastolämmössä. Märät, kylmät olosuhteet syksyllä lisäävät sekä tartunnan määrää että kolhiintumisriskiä.

Torjunta

  1. Terveen siemenen käyttö on tärkein torjuntatoimenpide. Uudessa sertifioidussa siemenessä on useimmiten hyvin niukasti tartuntaa.

  2. Perunan hellävarainen käsittely estää kolhujen muodostumisen. Kuivamätäsienet tartuttavat perunan vain kolhun kautta.

  3. Perunan nosto mahdollisimman aikaisin syksyllä lämpimissä ja kuivissa olosuhteissa vähentää ratkaisevasti kuivamädän määrää. Sekä piilevän tartunnan määrä että kolhujen määrä jää hyvissä oloissa nostetussa perunassa vähäiseksi.

  4. Perunan lämpökäsittely heti noston jälkeen (pari viikkoa vähintään 15 asteessa) nopeuttaa kolhujen korkkiutumista. Korkkikerros eristää kolhuissa piilevän tartunnan perunan mallosta ja estää siten taudin puhkeamisen.

  5. Hyvä varastohygienia vähentää terveiden erien saastumisriskiä.

Taudit
 
Perunarutto
Perunarupi
Tyvimätä
Perunaseitti
Kuivamädät
Harmaahilse
Maltokaariviroosi
Virustaudit
Muut kasvitaudit

Tuholaiset
 
Rikkakasvit