Kotipuutarhurin perunaopas

Tyvimätä/märkämätä

Taudinaiheuttaja: Pectobacterium- ja Dickeya-bakteerit.

Merkitys

Perunakasvissa esiintyessään tautia kutsutaan tyvimädäksi, koska se mädättää nimensä mukaisesti varren tyven siemenmukulasta ylöspäin aina alimpiin lehtiin asti mustaksi, pahanhajuiseksi mätäsolukoksi. (vrt. oheinen kuva). Tautisten kasvien määrä ei ole yleensä niin suuri, että tyvimädästä aiheutuisi kovin suurta sadonalennusta. Bakteerit tunkeutuvat kuitenkin jo pellossa maavarsien kautta mukuloihin ja mädättävät ne käyttökelvottomiksi.

Mukuloissa esiintyvää tautia kutsutaan märkämädäksi. Mukuloiden märkämätää voivat aiheuttaa myös sellaiset tyvimätäbakteerin sukulaislajit, jotka eivät pysty vioittamaan perunakasvia. Huonosti tuuletetussa varastossa mädäntyvä mukula voi tartuttaa ympärillä olevat ja koko erä saattaa mädäntyä kelvottomaksi.

Tyvimätä on iso ongelma siementuotannossa, koska se piilee siemenperunan pinnalla paljain silmin näkymättömänä tartuntana, jonka määrää on vaikea tarkasti arvioida ja rajoittaa. Siemenen piilotartunta voi aiheuttaa taudille otollisissa kasvuoloissa tyvimätää tai jäädä sopivien olosuhteiden puuttuessa merkityksettömäksi.

Oireet

Perunakasvin varren tyvi mustuu ja muuttuu pahanhajuisen visvaiseksi. Lehdet menettävät nestejännityksensä, kellastuvat ja kuihtuvat pois. Mukula puolestaan mätänee kiinnityspäästä tai kolhukohdasta käsin (vrt. oheinen kuva). 

Bakteeri tunkeutuu kasviin yleensä siemenmukulasta, jonka se on ensiksi mädättänyt maassa. Bakteerit mädättävät sitten varren tyven ja katkaisevat varren johtosolukot, jolloin yksittäinen varsi tai koko kasvi kellastuu ja kuolee. Kasvu keskeytyy ja mukulat jäävät pieniksi.

Bakteerit tunkeutuvat tautisen kasvin uusiin mukuloihin maavarsien kautta, jolloin nekin lähtevät mädäntymään kiinnityspäästä alkaen (vrt. oheinen kuva, oikenpuoleinen mukula). Bakteerit leviävät myös maan kautta tautisen kasvin lähiympäristöön ja kulkeutuvat uusien mukuloiden pinnalle ja korkkihuokosiin piileväksi tartunnaksi, joka voi suotuisissa kosteissa oloissa mädättää mukulan varastossa. Nostossa syntyvät kolhut toimivat usein bakteereille porttina mukulan sisään (vrt kuva, vasemmanpuolimainen muula).

Säilyminen ja leviäminen

Tauti siirtyy kasvukaudesta toiseen pääasiassa siemenperunassa. Se on yleensä piilevänä tartuntana terveeltä näyttävän siemenmukulan pinnan korkkihuokosissa ja kolhuissa tai napapäästä mukulan sisään tunkeutuneena. Tauti mädättää maassa ensin siemenmukulan ja bakteerit leviävät uuden perunakasvin varsiin ja maavarsia pitkin uusiin mukuloihin. Bakteereja siirtyy myöskin maan kautta siemenmukulasta uusien mukuloiden pinnalle piileväksi saastunnaksi, tai ne saastuvat nostossa mukuloiden joutuessa kontaktiin tautisten kasvinosien kanssa.

Maan märkyys (anaerobiset olosuhteet) ja hyvin matala tai korkea maan lämpötila edistävät piilevän tartunnan aktivoitumista, jolloin siemenmukula mätänee ja tauti puhkeaa. Myös varastossa kosteat olosuhteet (huono ilmanvaihto) edistävät taudin leviämistä. Taudille suotuisissa olosuhteissa koko perunaerä saattaa tuhoutua. Kesäaikaan muoviin pakatuissa perunoissa pilaantuminen lähtee herkästi liikkeelle, koska useat mätänemiselle suotuisat seikat toteutuvat samanaikaisesti: perunoiden pinnalla voi olla paljon piilevää tartuntaa ja lämmin, kostea ja vähähappinen ilma muovipussin sisällä edistää bakteerien lisääntymistä.

Märkyys aiheuttaa mukulan korkkihuokosten avautumisen, jolloin bakteerit uivat huokosten sisään piileväksi tartunnaksi, joka aiheuttaa hyvin herkästi mukulan mädäntymisen myöhemmin, joko varastossa tai käytettäessä perunaa seuraavana vúonna siemeneksi.

Dickeya-lajin bakteerit ovat uusi tyvi- ja märkämätää aiheuttava bakteeriryhmä, jonka leviämisteitä ja tartutustapoja ei vielä täysin tunneta, ja ne voivat poiketa tässä esitetystä. Ne voivat myös aiheuttaa kasviin aiemmin tunnetusta tyvimädästä poikkeavia taudinoireita. Tyvimädän hallinta onkin näiden uusien tautia aiheuttavien bakteerilajien yleistymisen vuoksi hyvin haasteellista.

Torjunta

  1. Terve uusi siemen on tärkein torjuntatoimenpide. Korkeintaan kahden vuoden siemenkierto riittää yleensä pitää taudin riittävästi kurissa. Vaikka uudessa sertifioidussa siemenperunassa saattaa olla jonkin verran piilevää tartuntaa, se kuitenkin puhkeaa harvoin, yleensä vain hyvin epäedullisissa märissä olosuhteissa, taudiksi. Uusi tarkastettu siemen on useimmiten terveempää kuin oma vanha. Varsinkin epämääräisistä lähteistä hankittu epävirallinen siemen voi tuottaa ikäviä yllätyksiä.

  2. Jos pellosta löytyy tyvimätäisiä kasveja, ne kannattaa poistaa mukuloineen, ettei tauti pääse leviämään jossakin vaiheessa niistä käsin terveisiin mukuloihin.

  3. Peruna tulisi heti noston jälkeen kuivata. Pienellä palstalla se käy vaivattomasti jättämällä perunat joksikin aikaa, puoli tuntiakin jo riittää, kuokkimisen jälkeen pellon pinnalle, ennen kuin ne pakataan varastoon vietäväksi. Aurinkoisena päivänä perunan pinta kuivuu hämmästyttävän nopeasti. Peruna kuivuu melko nopeasti myös pienissä harvoissa varastolaatikoissa, kun ne jätetään joksikin aikaa ulos tai johonkin vajaan ilmavaan tilaan. On kuitenkin muistettava, että jo muutamaa tuntia pidemmässä säilytyksessä valossa peruna alkaa vihertyä.

  4. Kemiallisia tyvimädän torjuntamenetelmiä ei ole.

Taudit
 
Perunarutto
Perunarupi
Tyvimätä
Perunaseitti
Kuivamädät
Harmaahilse
Maltokaariviroosi
Virustaudit
Muut kasvitaudit

Tuholaiset
 
Rikkakasvit